Kanit ovat olleet jo pitkään yleisiä lemmikkeinä. Kani voi oikein hoidettuna elää jopa yli kymmenen vuotiaaksi. Elinikä riippuu kuitenkin rodusta. Kanin hoito ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista kuin mitä yleisesti luullaan. Se tarvitsee muutakin kuin häkin, jossa istua ja pari salaatinlehteä silloin, kun omistaja muistaa. Mikään hankala hoidokki kani ei kuitenkaan ole, jos mielenkiintoa vain riittää.

Hankinta

Kanit ovat erittäin seurallisia ja viihtyvät ihmisten kanssa, joten niille on pidettävä paljon seuraa. Ellei kanille ole tarpeeksi aikaa, sille kannattaa hankkia toinen kani ystäväksi. Jos hankkit uroksen ja naaraan, on parasta leikkauttaa ainakin uros. Kaksi kastroitua urosta saattavat tulla toimeen keskenään, mutta kaikista varminta on hankkia kaksi naarasta, koska ne tulevat yleensä erittäin hyvin toimeen keskenään (varsinkin jos ne ovat samasta poikueesta). 

Kania hankkiessa on oltava tarkka siitä, ettei sitä ole vieroitettu sisaruksistaan liian aikaisin. Sopiva luovutusikä on 8-10 viikkoa. Kun kani on vieroitettu emosta (6-8 viikon iässä), se ei vielä tarkoita sitä, että se on valmis lähtemään uuteen kotiin. Sen sosiaalistumisen kannalta on tärkeää, että se saa olla vielä emosta vieroitettuna sisarustensa kanssa.

Kanin voi joko ostaa eläinkaupasta tai kasvattajalta. Eläinkaupassa kanit ovat harvoin rotukaneja. Poikasina ne saattavat hyvinkin näyttää "kääpiökaneilta", mutta niistä saattaa kasvaa yllättävän suuria. Jos haluaa hankkia itselleen rotukanin, kannattaa kääntyä kasvattajan puoleen. Kasvattajilta kaneja saa yleensä halvemmalla kuin eläinkaupasta. Kanin rekisteröinti käytäntö on muuttunut.
Kasvattajalta (tai muualta) ei saa enää rekisteröityä poikasta. Kanit
rekisteröidään nykyisin aikasintaan 6 kuukauden iässä, rekisteröintiin vaaditaan riittävät polveutumispisteet ja hyväksytty A-luokan arvostelu. Kasvattajalta ostetulla kanilla on kuitenkin rekisteröintimahdollisuus, kun sen mukana tulevat paperit ja vasemman korva tatuointi (jotka siis myös rekisteröintiin vaaditaan), kunhan kani vain saa A-luokasta pisteet.
Suomen Jyrsijäliitolta.

 

Häkki

Kanit tarvitsevat mahdollisimman suuren häkin. Suositeltavaa olisi, että kani saisi olla kaiken aikaa vapaana asunnossa ja häkki olisi sille vain nukkuma- ja turvapaikkana. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, missä tapauksessa kanille tulee hankkia mahdollisimman suuri häkki. Häkin minimikoko pienillä roduilla on n.60-100 cm. Esim. belgianjättikanit jotka painavat jopa 10 kg tarvitsevat todella suuren häkin. Näin suurta kania ei toisaalta kannata edes hankkia, ellei se voi olla suurinta osaa ajasta vapaana. Eläinkaupoissa on ainakin välillä myytävänä melko suuriakin häkkejä (tosin ei koskaan liian suuria). Kannattaa aina kysellä olisiko mahdollista tilata kaupan kautta tietyn kokoista häkkiä. Mitä suurempi häkki on, sitä suurempi on hintakin. Häkin voi tietysti tehdä myös itse, jolloin hinta ei kovin korkealle kohoa. 
Häkkiin tulisi sijoittaa pesäkoppi, juomapullo, ruokakuppi ja nk. heinäverkko, koska heinä, jota kani syö, ei saisi olla häkin pohjalla, koska kani vain sotkee sen eikä syö paljoakaan. Lisäksi häkissä olisi hyvä olla suola- ja kalkkikivet. Kuivikkeeksi soveltuu parhaiten kutterinpuru. Alusina ei saa käyttää sanomalehtiä, koska niistä irtoaa myrkyllistä painomustetta.


 

Ruokinta

Kanin pääruokaa on heinä. Se ei kestä paastoa, joten kuivaa heinää on oltava aina saatavilla. Kanin ruokavalioon kuuluu myös joko kanipelletti, johon on laskettu kaikki kanin tarvitsemat hivenaineet ja vitamiinit, tai kaneille tarkoitettua siemensekoitus. Usein annetaan näitä kahta sekoitettuna keskenään. Siemenseosta ostettaessa on varmistettava, ettei siinä ole auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä, koska ne lihottavat kania liikaa. Lisäksi kanin on saatava monipuolisesti vihanneksia ja hedelmiä, esim. porkkanaa, salaattia, persiljaa, tuoretta ruohoa yms. Kani on puhdas kasvissyöjä, eikä sille saa antaa lihaa. Niille ei myöskään saa antaa esim. sitrushedelmiä, raakoja papuja, sipulia, säilyke-/pakasteruokia, rasvaisia ruokia yms. Tuoreruoan tulee olla annettaessa huoneenlämpöistä, sitä ei siis tule antaa suoraan jääkaapista. Raikasta vettä on oltava aina saatavilla, mutta ei jääkylmää. Kanille kannattaa myös antaa lehtipuiden oksia jyrsittäviksi, jotta sen hampaat eivät kasva liikaa.
Muista, että jos muutat kanin ruokavaliota, se on tehtävä vähitellen.

 

Käsittely

Kani nostetaan siten, että toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta, kainaloiden takaa ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapäästä. Kania ei saa KOSKAAN nostaa korvista, se on eläimelle erittäin tuskallista ja korvat murtuvat sen painosta. Kun kanin nostaa syliin, on siitä pidettävä tukevasti kiinni, koska kani saattaa rimpuilemalla murtaa selkänsä. Jos se pääsee loikkaamaan sylistäsi niin, että se potkaisee sinua mahaan se saattaa vahingossa repäistä erittäin voimakkailla takajalankynsillään vatsaasi pahatkin jäljet.
 

Hoito
Ellei kani elä vapaana asunnossa, on sen päästävä jaloittelemaan päivittäin, mitä kauemmaksi aikaa sen parempi. Kania jaloiteltaessa on aina varmistettava, ettei sähköjohtoja ole kanin ulottuvilla ja ettei kani voi muutenkaan satuttaa itseään. Erityisesti on varottava askeliaan ja oven sulkemista/avaamista. Ei ole harvinaista, että kani jää ihmisen alle tai oven väliin. Kanit muistuttavat lemmikkinä paljonkin kissaa, ne voi jopa opettaa wc-astialle, mikä onkin parasta, jos kani on suurimman osan ajasta vapaana. Kanin turkki harjataan muutaman kerran viikossa. Jos sillä on pitkä turkki, useamminkin. Kania ei saisi pestä ellei se ole aivan välttämätöntä, koska se vilustuu herkästi. Kanin kynnet kannattaa leikata parin viikon välein ja se olisi paras totuttaa siihen jo poikasena. Lisäksi kanin häkki tulee siivota aina tarpeen vaatiessa. Jos kani on lähes jatkuvasti häkissä,  se tulee siivota joka toinen päivä. Vesi vaihdetaan mieluiten päivittäin ja ruoan tulee aina olla tuoretta. Jos kania pidetään kesäisin ulkona, se kannattaa madottaa aina keväisin ja syksyisin. Toisaalta myös kani joka viettää kesät sisällä, mutta saa ulkoa kerättyä tuoreruokaa, voi saada sisäloisia.

 

Näyttelyistä

Kaninäyttelyissä on yleensä kaneille järjestetty pet-luokka, jossa saavat kilpailla kaikki (terveet) lemmikkikanit rotuun tai ulkonäköön katsomatta. Pet-luokkaan osallistuvan kanin tulee olla vähintään 2kk:n ikäinen. Luokassa kanit arvostellaan mm. niiden kunnon ja luonteen mukaan, eli ei minkään rotumääritelmän mukaisesti.
Virallisiin luokkiin osallistuvan kanin tulee olla rekisteröity, eli niihin voivat osallistua vain rotukanit. Kanilla tulee olla vasemman korvan tatuointi, jonka kasvattajat ovat yleensä tatuoiduttaneet kaneille ennen luovutusta. Virallisista luokista yleisimmät ovat: luokka A (yli 6kk ikäiset kanit), luokka B (4-7kk ikäiset kanit, isot rodut voivat osallistua jopa 8kk asti), luokka D (emä 5-8 viikkoisine poikasineen) ja luokka M (poikueryhmä, 6-12 viikkoiset poikaset keskenään), myös muita luokkia on. Virallisissa luokissa kanit arvostellaan rotumääritelmien mukaan.

Näyttelyyn ilmoittaudutaan yleensä etukäteen ilmoittautumiskaavakkeella ja myös ilmoittautumismaksu maksetaan näyttelyn järjestävän yhdistyksen tilille etukäteen. Kaavake ja maksukuitti on lähetettävä ilmoitettuun osoitteeseen viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä.

Näyttelyyn kani on parasta viedä kuljetuskopissa, jossa sillä on myös jotain syötävää ja juomapullo.

Assistentit vievät kanin arvosteltavaksi tuomaripöydälle ja kani saa kirjallisen arvostelun. Palkinnot jaetaan, kun kaikki kanit on arvosteltu.

Maaoravat eivät ole Suomessa vielä kovinkaan yleisiä. Ne ovat erittäin vilkkaita ja vikkeliä eläimiä. Maaoravat ovat päiväeläimiä. Ne elävät 6-10 vuotta. 

Hankinta

Maaoravia saa nykyään melko usein eläinkaupoista. Ne ovat luovutusikäisiä kahdeksan viikon iässä. Niitä voi pitää joko yksin tai pareittain. Jotkut yksilöt saattavat tosin olla aggressiivisia muita kohtaan. Ne ovat erittäin seurallisia, joten jos oravan kanssa olemiseen ei ole paljon aikaa, niitä kannattaa ottaa useampi. Urokset tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, samoin naaraan ja uroksen yhdessä pitäminen onnistuu. Ne tulevat sukukypsiksi vasta vuoden ikäisinä ja saavat 2-6 poikasta kerralla, jotka menevät kyllä kaupaksi harvinaisuutensa vuoksi. Suomessa niitä on ainakin valkoisina ja ruskeina, mutta muualla niistä on jalostettu jo useita värimuunnoksia.

Häkki

Vilkkautensa vuoksi maaoravat tarvitsevat erittäin suuren häkin, joka on täynnä kiipeilymahdollisuuksia. Häkkiin on sijoitettava paljon oksia ja tasoja. Jos häkki ostetaan eläinkaupasta, sen on oltava linnunhäkki, koska jyrsijöiden häkit ovat liian matalia. Myöskään kerroshäkit eivät kelpaa, koska maaoravat nauttivat vauhdikkaasta oksalta toiselle pomppimisesta. Tarkista, että häkin pinnojen välit eivät ole liian suuret, ettei orava pääse karkaamaan. Häkki on parasta rakentaa itse, koska silloin siitä saa sopivan kokoisen. Häkkiin kuivikkeiksi käyvät joko kutterinpuru tai kuiva heinä. Siinä tulee olla myös pesäkoppi ja jos oravia on useampia, oma koppi jokaiselle. Häkkiin laitetaan lisäksi juomapullo ja ruokakuppi. Maaoravat ovat hyvin siistejä eläimiä ja käyttävätkin lähes aina yhtä häkin nurkasta vessanurkkanaan. Häkkiä ei tule sijoittaa TV:n lähelle, koska sen säteily on maaoraville haitallista (kuten muillekin eläimille). Häkissä kannattaa pitää aina puun oksaa jyrsittävänä. Lisäksi häkissä täytyy olla kalkki- ja suolakivet. Sinne voi laittaa myös vessapaperirullia, joissa maaoravat voivat ryömiä.


Ruokinta

Maaoravat ovat monipuolisia ruokavalionsa suhteen. Niille annetaan siemensekoitusta, joka saa sisältää myös pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Ne hamstraavat siemeniä ja pähkinöitä hamstereiden tapaan eivätkä ahmi kaikkea kerralla, joten ne eivät pääse lihoamaan. Maaoravalle annetaan lisäksi marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja muutaman kerran viikossa lihaa, esim. kananmunaa tai eläinkaupasta saatavia jauhomatoja (ennen madon antamista kannattaa sen leuat murskata vaikka pinseteillä, koska niillä on erittäin voimakkaat leuat ja olen kuullut juttuja, että jauhomatoja olisi kaivautunut ihon läpi..joten ihan varalta vain!). Kesällä sille kannattaa hakea tuoreruokaa myös ulkoa.

Käsittely

Ne eivät kesyynny täysin, ellei niitä ole totutettu siihen jo poikasesta lähtien. Ne saattavat jopa alkaa viihtyä sylissä, mutta säikähtäessään kesykin eläin saattaa purra kipeästi. Maaoravia ei saisi koskaan nostaa hännästä. Niiden nosto tapahtuu samalla tavalla kuin chinchillan eli toisella kädellä pidetään eläintä rintakehän alta ja kainaloiden takaa ja toisella kädellä tuetaan nostoa takapäästä. Koska maaorava on kuitenkin paljon pienempi kuin chinchilla, on oltava varuillaan, ettei se pääse vikkelänä eläimenä karkaamaan otteesta ja satuta itseään.

Hoito

Maaoravatkin tulisi päästää säännöllisesti jaloittelemaan häkin ulkopuolelle. Niitä voi tosin olla hieman hankala saada takaisin häkkiin, mutta kyllä ne viimeistään nälän yllättäessä sinne palaavat. Muista sulkea ikkunat ja ovet, kun orava on vapaana. Maaoravia ei saisi koskaan jahdata, koska sen seurauksena niistä tulee arkoja ihmistä kohtaan. Häkki tulee siivota pari kertaa viikossa. Vesi on muistettava vaihtaa joka päivä.

Fretti ei ole jyrsijä (vaikka se täällä Jyrsijät-osiossa esitelläänkin!). Se kuuluu näätäeläimiin (kärppä, minkki, lumikko, näätä). Frettejä luullaan usein villieläimiksi. Tosiasiassa ne ovat jo tuhansien vuosien ajan olleet kesytettyjä koti- ja metsästyseläimiä. Fretti kesytettiin alunperin kanien ja pienten jyrsijöiden pyytäjäksi ja sitä kautta siitä on muodostunut suosittu lemmikkieläin. Sen ruumiinmuoto (pitkulainen ruumis, lyhyet jalat) on sopeutunut ahtautumaan ahtaisiin paikkoihin, minkä vuoksi sitä käytettiin häätämään pikkueläimet koloistaan. Nykyään fretti on unohtanut lähes kaikki luonnolliset metsästäjän vaistonsa. Se saattaa kyllä metsästää ja ajaa takaa hiiriä ja rottia, mutta se ei osaa metsästää elääkseen.

Fretit sopivat lemmikeiksi kerrostaloon, koska ne ovat hiljaisia eivätkä tarvitse paljoa tilaa. Fretit nukkuvat päivisin melko paljon ja ovat aktiivisimmillaan iltaisin. Ne on rokotettava vuosittain penikkatautia vastaan, myös raivotautirokote on suositeltava.Yksi frettien haittapuolista on näätäeläimille tyypillinen haju. Toinen haittapuoli  on niiden halu kaivautua huonekalujen (esim. sohvan) sisälle. Fretit elävät 8-10-vuotiaiksi.

Hankinta

Frettejä voi pitää joko yksin, parina tai pienessä ryhmässä. Naaraat ovat uroksia pienempiä. Niitä ei ainakaan vielä ole kovin usein myytävänä eläinkaupoissa, mutta Suomessa on jo muutamia frettien kasvattajia ja lehdissä on paljon myytävänä vanhempia frettejä. Niistä on jalostettu useita eri värimuunnoksia. Yleisimpiä niistä ovat soopeli, valkoinen ja kaneli. Fretit ovat luovutusikäisiä aikaisintaan kahdeksan viikon iässä.

Häkki

Fretti tarvitsee suuren häkin. Minimikoko yhdelle tai kahdelle fretille on 60x100x60cm. Häkkiin tulisi sijoittaa ruoka- ja juomakuppi, pesäkoppi  ja vessalaatikko. Kupit tulee kiinnittää häkin seinään. 
Alusiksi häkkiin kannattaa laittaa vanhoja pyyhkeitä tai muita kankaanpalasia. Vessalaatikko laitetaan häkin nurkkaan. Olisi paras, jos fretille saisi hankittua pinta-alaltaan suuren kaksikerroksisen häkin. Sille voi laittaa häkkiin ajanvietteeksi vaikkapa riippumaton tai tunneleita. Fretit tarvitsevat myös paljon leluja viihtyäkseen. Vessapaperirullat eivät ole niille sopivia leluja, koska frettejä on kuollut tukehtumalla rullan pahviputkeen. Eläinkaupoissa myytävät kissanlelut ovat niille sopivia leluja.

                                                                       Sivun alkuun

Ruokinta

Fretit ovat täysin lihansyöjiä. Eläinrasvat ja valkuaisaineet ovat niille tärkeitä ravintoaineita. Freteille suositellaankin korkealuokkaisia kissanpentujen kuivaruokia, koska niissä on paljon proteiinia. Saatavilla on kuitenkin myös varta vasten freteille tarkoitettuja kuivaruokia ja niillä ruokkiminen olisikin ehkä parasta. Koiranruoat eivät sovi freteille! Fretin on saatava ravinnostaan tauriinia. Ruoka ei saa sisältää kalaa. Maitotuotteet saattavat aiheuttaa ripulia. Vesi on vaihdettava päivittäin. Katso tarkempia ohjeita fretin ruokinnasta esim. tältä sivulta: Frettinetti

Käsittely

Frettiä nostettaessa on tuettava sen koko ruumista. Koska sillä on raskaampi peräpää, etupäästä roikottaminen rasittaa sen selkärankaa ja saattaa aiheuttaa vakavia vammoja. Paras tapa nostaa frettiä on pitää sitä toisella kädellä etujalkojen alta ja tukea toisella kädellä nostoa takapäästä.

Hoito

Freteille voi opettaa paljon asioita, vaikka ne oppivatkin melko hitaasti. Ne kannattaa silti opettaa wc-astialle. Niitä on pidettävä mahdollisimman paljon vapaana asunnossa. Niitä on kuitenkin vahdittava silloin herkeämättä, koska ne ovat erittäin kekseliäitä ja saattavat tehdä kaikenlaista tuhoa, kun silmä välttää. Kaikki pienet raotkin on peitettävä, ettei fretti pääse kaivautumaan niihin. Aikuinen fretti saattaa kaivautua jopa 5cm:n koloon.

Fretit saattavat syödä kaikkea, mitä ne löytävät lattioilta, joten niille vaaralliset tavarat on pidettävä niiden ulottumattomissa. Myös sähköjohdot on laitettava sen ulottumattomiin. Ne ovat hyviä kiipeilijöitä ja osaavat hypätä yllättävän korkealle. Fretit saattavat tehdä reiän sänkyyn tai sohvaan ja kaivautua sinne, jolloin ne voivat jäädä jousen väliin tai joku saattaa istua niiden päälle. Ne saattavat myös syödä sohvan sisuksia, jotka voivat tukkia niiden suolen. 

Frettejä voi ulkoiluttaa valjaissa. Niitä ei kannata päästää ulkona vapaaksi, koska ne ovat niin vikkeliä, ettei niitä saa kiinni. Valjaat on laitettava tarpeeksi kireälle, ettei fretti pääse kiemurtelemaan niistä irti, mutta on pidettävä huoli, että se pystyy hengittämään. Fretin kynnet pitää leikata parin viikon välein. Kaikki fretit tulisi steriloida 6-8 kk:n ikäisinä. Flunssa saattaa tarttua ihmiseltä frettiin, siksi sitä ei kannata käsitellä flunssaisena. Niillä ei saisi olla mitään leluja tms., joissa on sinkkiä, koska fretit saavat niistä herkästi myrkytyksen.

Chinchillan ominaispiirteitä

Chinchilla on Andeilta kotoisin oleva jyrsijä. Chinchilla on eloisa ja utelias eläin, joka kesyyntyy rauhallisella ja kärsivällisellä käsittelyllä luottavaiseksi lemmikiksi. Chinchillat painavat 400-800 grammaa. Chinchilla elää 10-15 vuotta, hyvässä hoidossa jopa kaksikymmentävuotiaaksi. Chinchillaa ei voi pitää ulkona. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja.

Chinchillan hoito on helppoa. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on erittäin hajuton eläin eikä sen virtsa haise.

Chinchilla on hämäräeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Tällöin on myös otollisinta aikaa seurustella sen kanssa, joten chinchillalle tulisi antaa nukkumisrauha päivisin.


Häkki ja muut varusteet

Chinchillan häkin on oltava tilava, viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti ja korkeutta niin, että sinne voi asettaa pari hyllytasoa. Häkin pohjalla käytetään purua.

Ruokakupit voivat olla metallia tai keramiikkaa, jotka eivät rikkoonnu nakertelusta tai kolhuista. Häkin ulkopuolelle sijoitettavan juomapullon kannattaa olla muovinen, silloin se ei rikkoudu, jos eläin saa pudotettua sen lattialle.

Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen ei häkkiä myöskään saa sijoittaa. Paras lämpötila olisi +15°C- + 25°C. Ilmankosteuden tulisi pysyä 40 %:ssa tai alle. Häkkiin on hyvä sijoittaa pala Siporexia. Sitä järsimällä eläin pitää etuhampaansa sopivan mittaisina, sillä sen hampaat kasvavat koko elämän ajan. Myös kuumalla vedellä pesty, kuivattu ja kuorittu omenapuun oksa käy tähän tarkoitukseen.

Chinchillan hoito

Chinchillan ruokinta on yksinkertaista: Chinchillapellettiä, heinää ja vettä. Jyrsijöiden jyväseokset eivät ole chinchillan ruokaa! Pellettiä ostaessa on katsottava, että kyseessä on todellakin chinchillalle tarkoitettu pelletti, sillä siinä on nimenomaan chinchillan tarvitsemat mineraalit ja hivenaineet sekä vitamiinit. Heinän tulee olla kuivaa, hyväntuoksuista ja homeetonta. Vesi vaihdetaan päivittäin. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla ja pilli esimerkiksi piippustrassilla ainakin kerran kuukaudessa. Näin levää ei pääse muodostumaan. Chinchilla tulisi ruokkia mieluiten illalla, kun se on pirteä. Tuoreet ruoat (esim. vihannekset, hedelmät) kuuluvat kiellettyjen ruokien listalle.

Turkin hoito

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchillahiekassa. Hiekkaa saa eläinkaupasta ja sitä laitetaan kylpyastiaan 5 sentin kerros. Eläintä kylvetetään 4-5 kertaa viikossa, 10-15 minuuttia kerrallaan. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian, joita tarttuu turkkiin esimerkiksi ihmisen kädestä. Hiekka pitää turkin myös ilmavana.

Chinchillaa ei saa pestä vedellä! Jos eläin vahingossa kastuu, kuivaa se esim. hiustenkuivaajalla, mutta pidä kuivain kaukana eläimestä, jottei se polta ihoa. Chinchillan kynsiä ei leikata.

Chinchillan käsittely

Käsittele chinchillaa aina rauhallisesti ja hellästi, mutta varmasti. Chinchillan puolustautumiskeinoihin kuuluu karvatuppojen pudottaminen, joten kovakourainen käsittely huonontaa turkkia. Chinchillaa nostetaan niin, että eläin on toisella kämmenellä ja toisella pidetään hännän tyvestä kiinni. Pidä hännästä ainoastaan tyvestä kiinni, sillä häntä voi vahingoittua muualta pidettäessä! Toinen keino nostaa chinchillaa on asettaa kämmenet eläimen kyljille ja nostaa. Jokainen löytää parhaan tavan käsitellä omaa chinchillaansa, kunhan vain pitää mielessä nuo alussa mainitut seikat ja sen, että edetään chinchillan ehdoin.

Lisääntyminen

Chinchilla tulee sukukypsäksi 5-7 kk ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10 kk ja kiima-aika on 30-50 päivän välein. Chinchillan kantoaika on noin 111 vrk ja se synnyttää 1-4 poikasta kerralla. Poikasten syntymäpaino on 30-60 grammaa. Poikasten vierotusikä on 60 vrk ja myynti-ikä 3kk.

Sairaudet

Chinchillan tavallisimpia sairauksia ovat hammasviat, suoansulatuselimistön sairaudet, ihon ja turkin sairaudet, silmätulehdukset sekä loukkaantumiset.

Degut eivät ole kovin yleisiä lemmikkeinä. Ne ovat erittäin sosiaalisia eläimiä, kesyyntyvät helposti ja oppivat tuntemaan hoitajansa. Degut ääntelevät paljon ja ovat muutenkin vilkkaita lemmikkejä. Ne elävät yleensä 3-6 vuotta, mutta oikein ruokittuna degu voi elää jopa 10 vuotiaaksi. 

Hankinta

Degut ovat luovutusikäisiä kahdeksan viikon ikäisinä. Degut viihtyvät lajitovereidensa seurassa joten on parasta hankkia niitä heti aluksi ainakin kaksi. Naaraat tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään, mutta urokset saattavat tapella. Deguja on harvemmin saatavilla eläinkaupoista, joten kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajaan, koska kasvattajalta saa myös kunnolliset hoito-ohjeet. Lisää tietoa kasvattajista saat Suomen Jyrsijäliitolta.

Häkki
 

Degut tarvitsevat suuren häkin, koska ne liikkuvat paljon. Yhdelle degulle sopiva häkin koko on noin 65x35x45cm. Jos haluaa hankkia sille terraarion, on 100 litrainen sopivan kokoinen. Häkkiin tulee laittaa oksia ja tasoja, joilla degu voi kiipeillä. Kuivikkeeksi käy kutterinpuru ja heinä. Pesämateriaaliksi käy vaikkapa vessapaperi. Degut eivät välttämättä tarvitse pesäkoppia. Häkkiin tulee laittaa myös juomapullo ja ruokakuppi. Degu tarvitsee myös suola- ja mineraalikiven. Degulle ei saa missään nimessä laittaa häkkiin juoksupyörää, sillä sen häntä voi vahingoittua jäädessään väliin.
                                                                      Sivun alkuun

Ruokinta
Degulla tulee aina olla saatavilla kuivaa heinää. Sen lisäksi sille annetaan pellettiseosta, josta puolet on marsupellettiä ja puolet chinchillapellettiä. Lisäksi degulle voi antaa herkkuna porkkanaa, bataattia tai alfalfa-heinää. Degu saa jokapäiväiset ravinteet pellettiseoksesta. Porkkana ja bataatti tyydyttävät C-vitamiinin tarpeen. Heinä ja alfalfa puolestaan tyydyttävät proteiinintarpeen. Vääränlainen ruokinta lyhentää degun elinikää huomattavasti ja on erittäin tärkeää ettei degulle anneta mitään makeita hedelmiä eikä vihanneksia. 

Käsittely

Degun nosto tapahtuu suurin piirtein samalla tavalla kuin gerbiilinkin Houkuttele se käteen makupalan avulla. Kun se on kämmenelläsi, pidä toisella kädellä sitä varovasti niskanahasta kiinni. Niin degun kuin gerbiilinkin voi myös nostaa helposti vain "kaappaamalla" sen kämmeniin niin, että molemmat kädet ovat sen ympärillä. On varottava kuitenkin säikyttämästä eläintä, koska silloin se voi purra. Degua ei saa koskaan nostaa eikä tarttua hännästä ja on varottava säikyttämästä sitä, sillä se saattaa tiputtaa häntänsä! Katkenneen tilalle ei kasva uutta.

Hoito

Degutkin tarvitsevat pari kertaa viikossa hiekkakylpyjä chinchillan kylpyhiekassa turkin kunnossa pitämiseksi. Degun pitäisi päästä päivittäin häkkinsä ulkopuolelle jaloittelemaan, mutta sitä ei saa jättää hetkeksikään vartioimatta. Muista myös tarkistaa, etteivät sähköjohdot ole sen ulottuvilla. Degun kynnet on leikattava välillä, jos ne kasvavat pitkiksi. Myös hampaita saatetaan joutua lyhentämään. Häkki siivotaan ainakin parin viikon välein perusteellisesti. Vesi vaihdetaan mielellään päivittäin.

Kesyrotat ovat erittäin suosittuja lemmikkejä nykyään. Ne elävät 2-4 vuotta. Valitettavasti niidenkin ikä lyhenee huomattavasti siksi, että niille tulee iän myötä kasvaimia. Ilman kasvaimia rotat saattaisivat elää jopa 6-7 vuotta. Rottia on jalostettu kaksi turkkimuunnosta: sileäkarvainen ja rex. Lisäksi värejä ja kuvioita on useita. 

Hankinta

Kesyrotat ovat luovutusikäisiä kuusiviikkoisina. Rotta tarvitsee aina lajitoverin. Kannattaa hankkia kaksi samaa sukupuolta olevaa rottaa samasta poikueesta. Naaraat tulevat yleensä uroksia paremmin keskenään toimeen. Rotat saattavat saada kerralla jopa 20 poikasta, joten urosta ja naarasta ei kannata pitää samassa häkissä. Niitä saa useista eläinkaupoista sekä kasvattajilta. Kiharakarvaisia (Rex) rottia ei ole kovin usein kaupoissa, mutta kasvattajilta niitä saa. Jos haluat rekisteröidyn rotan, jota voi käyttää virallisissa näyttelyissä, kannattaa se hankkia suoraan kasvattajalta. Lisää tietoa kasvattajista saat Suomen jyrsijäliitolta.

Häkki

Rotat tarvitsevat paljon tilaa ja virikkeitä. Niiden häkiksi sopii parhaiten suuri lintuhäkki. Häkkiin niille tulee laittaa useita tasoja, oksia sekä tikapuita. Lisäksi häkkiin voi laittaa esim. riippukeinun pyyhkeestä tai lakanan palasta. Rotalla tulee olla häkissään myös pesäkoppi. Kuivikkeina käytetään purua ja kuivaa heinää. Häkissä tulee olla myös suola- ja kalkkikivet, ruokakuppi ja juomapullo. Rotat eivät kestä kovin korkeaa lämpötilaa, muista siksi pitää niiden häkki kesäisin viileässä ja varjoisassa paikassa.


Ruokinta

Kesyrotan pääruokaa on siemensekoitus. Lisäksi niille tulee antaa kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, keitettyä perunaa, riisiä, makaronia, puuroa sekä pari kertaa viikossa lihaa. Nakerreltavaksi sille voi antaa kuivattua leipää, näkkäriä, koirankeksiä tai puunoksia. Joskus voi antaa esim. palan juustoa tai maustamatonta jogurttia. Ruokavalio tulee pitää monipuolisena, ettei puutostauteja pääse syntymään. Raikasta vettä tulee olla aina tarjolla.

Käsittely

Kesyrotat kesyyntyvät erittäin hyvin, kunhan ne totutetaan käsittelyyn jo poikasina. Kesyrotalle tulee pitää mahdollisimman paljon seuraa, ettei siitä tule arka. Arat rotat purevat herkästi. Rotat rakastavat kiipeilyä ihmisten olkapäillä ja hihoissa. Rotta kannattaa nostaa pitämällä sitä kädellä vatsan alta, jolloin rotta ottaa itse noston aikana tukea kiertämällä häntänsä käsivartesi ympäri. Niitä ei tule koskaan nostaa hännän päästä.

Hoito

Kesyrottien on päästävä huoneeseen jaloittelemaan päivittäin. Ne ovat  niin seurallisia eläimiä, että nauttivat esim TV:n katselusta omistajansa olkapäällä. Muista nostaa sähköjohdot rotan ulottumattomiin, ne saattavat uteliaina otuksina jyrsiä niitä. Häkki tulee siivota noin kaksi kertaa viikossa, samalla pestä se, tasot ja oksat hyvin. Vesi on vaihdettava päivittäin uuteen, pullo tulee myös pestä välillä hyvin. Muista pestä myös ruokakuppi säännöllisesti.

Hiiret ovat nykyään kovin suosittuja lemmikkeinä ja niistä on jalostettu useita turkkimuunnoksia. Myös värejä ja kuvioita on useita. Hiiret elävät yleensä vain 1-2 vuotta, koska ne saavat usein vanhemmiten kasvaimia.

Hankinta

Hiiret ovat luovutusikäisiä 4-5 viikon iässä. Kun ostat hiiren, varmista, että se on poikanen, koska ne ovat niin lyhytikäisiä.

Nykyään hiiriä ei saa kovin usein ainakaan pienemmistä eläinkaupoista, mutta suuremmissa on yleensä aina rotuhiiriä myytävänä. Suomessa on myös monta hiirten kasvattajaa. Jos haluaa näyttelyhiiren, kannattaa kääntyä kasvattajan puoleen. Lisää tietoa kasvattajista saa Suomen jyrsijäliitolta.

Uroshiiriä ei saa missään nimessä pitää samassa häkissä! On harvinaisia poikkeustapauksia, joissa hiiriveljekset ovat asuneet yhdessä, mutta normaalisti se on täysin mahdoton ajatus. Hiiriurokset eivät tule enää sukukypsänä keskenään toimeen ja voivat jopa tappaa toisensa. Uroksen ja naaraksen laittamisessa samaan häkkiin on se ongelma, että hiiret voivat saada jopa 12 poikasta kolmen viikon välein.

Häkki

Hiirelle paras asunto on terraario, mutta toki niille voi hankkia häkinkin. Jos hankit sille häkin, kannattaa ostaa lintuhäkki, koska ne ovat niin korkeita, että niihin saa rakennettua useita tasoja. Hiirihäkin pinnavälin tulee olla todella pieni. Hiiri mahtuu sulloutumaan uskomattoman pienestä kolosta, joten pinnavälin tulisi olla alle 7 mm.

Muistathan, että pyöreä häkki ei ole sopiva asunto millekään eläimelle. Niille ei saa laittaa juoksupyörää sinne, koska niiden häntä saattaa vaurioittua väliin jäädessään.

Häkkiin tulee sijoittaa ruokakuppi, suola- ja kalkkikivi sekä juomapullo. Juomapullon tulisi olla mieluiten lasinen eläinkaupasta saatavana oleva pullo, jossa ei ole kuulaa, vaan sieltä tulee vettä, kun hiiri koskee putkeen. Tavallisista juomapulloista ne eivät välttämättä saa vettä, joten tarkista aina, että hiiresi saa varmasti vettä.

Lisäksi hiirelle tulee laittaa häkkiin pesäkoppi. Häkkiin voi myös laittaa vessapaperirullia, koska hiiret tykkäävät jyrsiä niitä. Kuivikkeeksi käy kutterinpuru ja kuiva heinä, pesämateriaaliksi esim. vessapaperi. Ne ovat herkkiä vedolle, joten häkki tulee sijoittaa paikkaan, missä ei vedä. 

 

Ruokinta

Hiirille tulee antaa siemensekoitusta, jossa ei kuitenkaan saa olla liikaa pähkinöitä eikä auringonkukansiemeniä, koska ne lihottavat. Lisäksi niiden ruokavalioon kuuluvat vihannekset, hedelmät ja marjat. Joskus niille voi antaa myös kananmunaa tai jauhomatoja. Kesäisin niille voi myös antaa tuoreravintoa ulkoa.

Käsittely

Hiirtä voi nostaa hännän tyvestä, mutta ei missään tapauksessa hännän päästä. Parasta on kuitenkin totuttaa hiiri käteen, jotta sen voi nostaa kämmenellä, koska hännän tyvestä nostaminen on hiirelle epämiellyttävää. Hiiren saa parhaiten kesytettyä tarjoamalla sille ruokaa suoraan kädestä. Kun pidät hiirtä kädessäsi, muista olla erittäin varovainen ettet purista sitä, koska hiiri saa helposti sisäisiä vammoja.

Hoito

Hiirten täytyy päästä välillä jaloittelemaan huoneeseen, koska ne ovat niin vilkkaita ja tarvitsevat liikuntaa. Ja onhan vapaana juoksentelu virkistävää vaihtelua pienessä häkissä istumiselle. Muista aina katsoa, etteivät sähköjohdot ole hiiren ulottuvilla.  Kun hiiri on vapaana, on seurattava, ettei se vain pääse livahtamaan mihinkään pieneen koloon, mistä se ei pääse pois. Hiiren häkki tulee siivota kerran viikossa. Vesi on muistettava vaihtaa päivittäin. Myös syömättä jääneet tuoreruoat on poistettava viimeistään uusia lisättäessä. Hiiren kynsiä saattaa joutua leikkaamaan joskus, elleivät ne kulu itse.

Gerbiilit ovat suosittuja lemmikkeinä muun muassa sen takia, että ne eivät ole yöeläimiä. Ne eivät myöskään virtsaa paljon ja ovat sen vuoksi melko hajuttomia. Gerbiilit elävät yleensä 3-5 vuotta, mutta vanhempiakin toki on. 
 

Hankinta

Koska gerbiilit lisääntyvät nopeasti, ei kannata hankkia urosta ja naarasta, vaan mieluiten kaksi samaa sukupuolta olevaa. Urokset tulevat yhtä hyvin toimeen keskenään kuin naaraatkin. Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niitä ei tulisi koskaan pitää yksin. 
Gerbiilit ovat luovutusikäisiä aikaisintaan kuuden viikon ikäisinä. Ne ovat yleisiä eläinkaupoissa, mutta niitä saa  myös kasvattajilta, joilla on tarjolla useita ihastuttavia värimuunnoksia, mutta viime aiikoina on myös eläinkaupojen värikirjo laajentunut. Kasvattajista saat lisää tietoa Suomen Jyrsijäliiton kautta.

Häkki
Gerbiilille olisi paras hankkia häkin sijasta terraario, koska ne jyrsivät häkin kaltereita, jolloin niiden karvat kuluvat kuonosta ja ihokin saattaa hankautua rikki. Terraario on paras vaihtoehto myös siksi, että gerbiileillä tulisi olla paljon purua, jotta ne voivat kaivaa tunneleita. Häkistä purut lentelevät ympäri huonetta. Terraarioonsa gerbiilit tarvitsevat pesäkopin esim. kukkaruukusta, juomapullon ja ruokakupin. Pesäkoppi ei saa olla muovia, koska gerbiilit jyrsivät kaikkea ja terävät muovinpalat voivat vaurioittaa sen ruoansulatuselimiä. Pesän pehmikkeeksi sopii esim. vessapaperi tai kuiva heinä. Gerbiilille kannattaa antaa jyrsittäväksi vessapaperirullia, ne pitävät niiden jyrsimisestä. Kuivikkeeksi käy eläinkaupoista saatava kutterinpuru. Gerbiileille ei saa laittaa juoksupyörää, koska niiden häntä voi vahingoittua väliin jäädessään!

                                                               Sivun alkuun

Ruokinta
Gerbiilin pääruokaa on siemensekoitus tai rotta/hiiripelletti, jota sillä on oltava aina saatavilla. Valitse sellainen siemensekoitus, jossa ei ole paljoa pähkinöitä eikä auringonkukansiemeniä, sillä ne lihottavat ja saavat turkin rasvaiseksi ja voivat aiheuttaa gerbiilille maksavaurioita. Niillä olisi hyvä olla myös kuivaa heinää. Gerbiilinkin hampaat kasvavat koko ajan, joten sille tulisi antaa kovaa jyrsittävää esim. koirankeksejä, kuivaa leipää tai puunoksia. Gerbiili tarvitsee myös tuoretta ravintoa. Erilaiset vihannekset ja marjat sopivat hyvin gerbiilin ruoaksi. Niille voi lisäksi syöttää erilaisia puuroja. Vaikka gerbiilit eivät paljoa juokaan, tulee niillä olla aina saatavilla raikasta vettä. Niille voi silloin tällöin antaa myös jauhomatoja, joita saa eläinkaupoista.

Käsittely

Gerbiili tulee totuttaa jo poikasena käsittelyyn. Sitä ei saa koskaan nostaa hännästä, sillä silloin käy pian niin, että gerbiilin häntänahka lähtee irti ja häntä amputoituu itsestään, koska nahka ei kasva uudelleen. Gerbiilin saa houkuteltua käteen makupalan avulla. Kun se on kämmenelläsi, pidä toisella kädellä sitä varovasti niskanahasta kiinni. Gerbiili ei kuitenkaan tykkää olla kauaa paikallaan. 

Hoito

Gerbiili tulisi päästää säännöllisesti jaloittelemaan huoneeseen. Tällöin tulee varmistaa, ettei sen ulottuvilla ole sähköjohtoja tai pieniä rakoja, joihin gerbiili pääsisi ryömimään, mutta joista se ei ehkä pääsisi pois. Sitä on pidettävä silmällä koko ajan, kun se on vapaana. Gerbiiliä ei missään tapauksessa saa jahdata se ollessa huoneessa va