Jouluun sekä joulupukkiin liittyvät tarinat ovat ikivanhoja. Joulun alkuperän arvellaan sijoittuvan Välimeren alueille. Kauan sitten antiikin roomalaisilla joulun paikalla oli pakanallisia saturnalia- ja sadonkorjuujuhlia. Kristinuskon myötä joulu muuttui kristilliseksi vuotuisjuhlaksi, jota vietetään Jeesus-lapsen syntymäjuhlana. Joululahjojen voidaan ajatella olevan myös vanhaa perua. Raamatunhistorian kertomuksissa kolme Itämaan tietäjää toivat vastasyntyneelle Kristus-lapselle lahjojaan. Joulunvieton vakiinnuttua ja yleistyessä läntisen kulttuuriperinteen juhlaksi, joululahjat ovat tulleet sen vietossa yhä merkittävimmiksi.
Nykyisin monet maailman lapset ja ehkä useat aikuisetkin arvelevat joulupukin asustelevan Petteri Punakuono poronsa kanssa kaukana pohjoisessa. Oikein joulupukin asuinsija silloin sijoitetaan, kun hänen sanotaan asuvan pohjoisessa, Suomen Napapiirillä. Joulupukilla on noin kahdeksan kilometriä Rovaniemen keskustasta pohjoiseen Pajakylä, missä hänellä on vastaanottonsa. Joulupukilla on siellä paljon apulaisia. Pajakylässä sijaitsee myös joulupukin postitoimisto, jonne hänelle saapuu suuret määrät kirjeitä kaikkialta maailmasta.
Joulupukki tunnetaan punanuttuisena ystävällisenä vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja pyöreät silmälasit silmillään. Joulupukki tarinoi olevansa hyvin vanha. Toisille hän saattaakin sanoa, kun kyselevät toivomiensa, saamattomien lahjojensa perään, ettei muistanut. Ei hänen muistinsa huononemiseen kannattane uskoa? Muisti hän minut viime joulunakin, niin kuin monena muunakin aikaisempana jouluna.
Olisiko muistamattomuuden takana vain se, että joulupukki tykkää kilteistä lapsista? Tavanomaisesti hän kyseleekin tullessaan taloon, että "Onko täällä kilttejä lapsia?" Syynä niiiden lasten toivomuksille, joita ei oltu kuultu. Saattaa yksinkertaisesti olla heidän oma muistamattomuutensa. He eivät ole muistaneet olla kilttejä!
