Rauhalle aikaa
Anna aikaa särkyneille.
Jätä rauhaan pahalta.
Vie rauhan satamaan.
Tule turvaksein.
Näin sua huudan.
Anna edes vähän aikaa jaksaa.
Tätä loputonta matkaa.
Yksinäisen matkamiehen jatkaa.
Vie minut rauhasatamaan.
Ole onneni tuoja, surujeni viejä.>
30.04.2008

Suruhuntu
Musta suruhuntu raskas viitta päällään, leijuu kohti karitsaa, ei
paimenta näkyvissä.
Kulkee hiljaa leijuen usvassa, heikosti näkyy hänen varjonsa.
Tunne tämä nostaa pelkoaan, hakija tuntematon tulee tietämättä.
Noutaja ottaa omansa ja poistuu tietämättä.
Jättäen jälkeensä kalman hajun.
Kylmä kostea nousee pintaan.
Jää jäljelle vain ruumis kuollut josta henki viety pois.
Eikä kukaan tule kertomaan mihin mennyt on.
Raskas soutu alkaa ystävien.
Itku loputon.
Kysymysten aalto piiskaa mieltä.
Ei kertojaa sanojaa lohduttajaa.
Sieluni purteni tuntee tuskaa, purjeet avautuu, musta laiva lipuu
mustuneissa vesissä.
Ei tietoa mihin tämä laiva lipuu tuulettomassa, purjeet auki ei tuulet
käy, sakea usva ympärillä,epätietoisuudesta kertoo.
Pelko suruni rauhoittaa.
Väsynein mielin herään. Aukaisen silmäni jokainen kerätty muisto
pakenee omaan satamaansa mustaan usvaiseen.>
30.04.2008

+kuolema+
Suruharso peittyy iltaan pimeään.
Saapuu yö sysimusta.
Astun haudallesi kimppu ruusuja mustia.
Polvistun ja lasken kimpun.
Kyynelvirta valuu haudallesi, imeytyy mullan pintaan.
Toivon sielusi olevan lähelläin.
Ja kuulevan suruhuutoni.
En halua päästää irti.
Ei kuolema saa näin helposti voittaa.
Sytytän kynttilän, valoksi pimeyteen.>
30.04.2008

Elämän kortit
Elämän huono pelimies. sainko vain huomot kortit, vai enkö osaakkaan
pelata. Kun jokaisen elämän pelin menetän. Häviön karvas maku, nostaa
palan kurkkuun. Kortit loppuneena. Kuolema voittaa liian helposti koko
pelin. Tälle elämälle kirjoitettu huono käsikirjoitus. Pelaamassa
ihminen, jolla ei hallussa elämän salat. Virheitään ja valintojaan
miettii. Kaikki katoaa tuhkana tuuleen. Rakkaus, omaisuus, läheiset.
Tämän pelin nimi on elämä, kuolemaksi se vaihtuu, kun viimeisen kortin
pelaa.>
30.04.2008

SURUVAIPPA
-Surulla on monet kasvot.
-Aika kultaa muistot.
-Aika parantaa.
-Kaikella on aikansa ja paikkansa.
-Suru, murhe, epätoivo ovat toistensa veljiä.
Suru kertoo sanomaansa, hiljaisin henkäyksin.
Kuuntelen enkä pysty sanomaan sanaakaan.
Suru peittää verhollaan, luo muistoja, unia, haaveita.
Itken itseni unelmiin.
Surun siivellä, nukut muistoihin.
Kunnioittaa hiljaisuuteen, surun haluan haihtuvan kaukaisuuteen.
Paras kaverini, ystäväni, vaihduit suruun.
Askel hidastuu, katse vaipuu kaikaisuuteen.
Takaisin et palaa enää koskaan.
Muistoissa, unissa, haaveissa elät.
Menit liian aikaisin rajan taa.
Älä mee.
Suru kertoo sanomaansa sumussa, usvassa, hiljaisin henkäyksin.
>
28.04.2008
Lyhyestä virsi kaunis

Tein sen minkä tein ja sitä en tekemättömäksi saa vaikka kuinka haluan.
Rakennan niihin raameihin elämäni tekemättömän.
Tekemisiäni miettien yritän luoda uutta.
Parantaa hiljaisuudessa haavojani.
Yrittäen varovasti kurottautua takaisin elämään vaienneena.
Hiljaisena varovaisesti kulkien, tutkin uutta.
Oppia olemaan osana tätä maailmaa.
Hyväksymään sen ja tulla hyväksytyksi.
Haavat vanhat pitävät varovaisena.
Maailma elää omaa aikaansa ja minä omaani.
Toive että sieltä vielä minulle Rakkaus oikea löytyisi
ilman sokeutta.
>
Ajatus otteita elämästä. Rakkautta etsien kärsineenä epäonnistuneesta
suhteesta jonka pohjana sokeus toiseen ihmiseen.
22.09.2007
Ajan siivellä

Kuljen ajan siivellä, katsellen maailmaa.
Omaani jo eläneenä haen uutta.
Rakkautta jo sammunutta.
Valoa pilvien lävitse etsien.
Elämä älä jätä minua yksin tähän maailmaan.
Aukaise ovia edessäni elämään.
Tällä pilvellä jolla seison.
Aurinkoa kohden tahdon mennä.
Lämmön tuntea elämän.
Pilvi lipuu kuin purjelaiva.
Myrskyssä, tyynessä, ajelehtien.
Pilveni lipuu ja sillä seison.
Joskus horjahtaa ja korjaan asentoani, jotta jaksan taas katsoa
unelmiin.>>
17.07.2007

Elämää hohtavaa
Elämä kirkas se meitä ohjaa, polkuja ajatuksia hohtaa kohtaa, joskus
kohtaa polkuja jotka pimeitä ajatus mustuu kaatuu ja pimeään kompastuu.
Matka jatkuu elämää kohden edessä polku joka johtaa.
Kirkas muuttuu mustaksi, ajatus kirkas pimeäksi.
Ajatus jatkaa reissuansa.
Maistuu matka omenalta kirpeältä.
On polkuja monia valita voi keralansa yhden, minne se johtaa.
Mitä siellä kohtaan, arvoitus vaan aavemainen.
Huominen eilistä viisaampi.
Huomaan lopulta elämä olikin umpikuja, polku joka johda ei mihinkään.
Unelmiin sammuu tää pää, ei askeleissa hohtoa.
Kirjo elämän vaiheillaan täyttää, jää tähän matkamies, ei askeltakaan
enää, pimeään makaamaan jään.
Tuntureilla tuulee.>
17.07.2007

Tässä roudan jäädyttämässä maassa.
Tunnen ihmisten kylmyyden, sen kylmyys jäätää mielen.
Se repii ja vie mielen.
Pakkasen roudittama jäädyttää. Talvisen aron tuuli sivaltaa.
Lämpö ihmisen, särkee, sulattaa jäisen mielen.
Mutta sitä ei tapaa tästä roudan jäädyttämästä maasta.
Suruun vastataan hiljaisuudella ja poistutaan.
Kukin tulkoon toimeen omillaan.
Tuhkana tuuleen tämä maa vie.
Ruumista kylmyys polttaa.
Käteni karrella kylmästä.
Sulattaa polttava tuli.
Täällä ei oo mun koti.