Vuodatuksia ja hehkutuksia


25.kesäkuuta 2012

Ja tunnelmia toisten agitreenien jälkeen.
Ensimmäinen tunti oli niin perus “Sissi-toimintaa” kun olla ja voi. Jokaisen esteen nähdessään pystyi koiran olemuksesta melkein lukemaan:

“En mene, en varmasti mene, luuleks sä äiskä tosiaan saavas mut tonne?”

Kerran esteen suoritettuaan Sissi meni mielellään uudestaan ja uudestaan

“Äiskä hei, mikset sä kertonu et tää oliki näin iisipiisi?”

Voi ihanuutta. Sissi on tollanen perus jääräpääkäppänä luonne.
Toisella tunnilla oli mielenkiintoista seurata, kuinka hyvin neiti muistaa esteet viikon takaa kun en töiden takia ollut päässyt yhtään ylimääräistä treenaamaan. Mutta.. Kaikkihan meni kuin rasvattu. Sissi ei pidä esteiden suorittamisessa mitään kiirettä vaan menee tasaisen varmasti “päiväkävely vauhdilla” esim. babypuomin, hypppyesteet ja putken. Ohjaajan mukaan hyvä niin, sillä myöhemmin keinulautaan siirryttäessä ei ole kovin hyvä että koira on tottunut suorittamaan puomin vauhdilla.. Voi käydä köpelösti. ”Pinta”-käskyn opettaminen onnistuu myös helpommin kun ei ole liikaa vauhtia puomilla. Ja kyllä sitä vauhtia sitten tarpeentullen varmasti löytyy.
Nici ilmoitettiin ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä minun kanssani Edessä olisi 28.7 Pori KV. Saas nähdä miten minun ja ylilellityn sylikoirani käy. Treenata tarvii, ettei koira seisotuksissa ja pöydällä änkee syliin. Se on meillä ainakin mätsäreissä ollut ongelmana.

12. kesäkuuta 2012

Huraa, huraa! Paikkamme agilityn alkeissa varmistui. Päästään viimein Sissin kanssa koheltamaan yhdessä. Olen ite ainaki niin täpinöissäni etten millää jaksais odottaa. Kurssi alkaa sunnuntaina 17.6 Kontaktikoirilla. Täytynee varata kunnon namit neidille tuoksi päiväksi.

1. kesäkuuta 2012

Ulkona sataa ja kaikin puolin mälsä päivä ollut. Auto on korjauksessa ja pyörällä saa sotkottaa tuolla sateessa menemään että “pääsee” töihin. Höh höh.
Mutta jotain hyvää on aina sadepäivissäkin kun on tekemisen puute. Aloin ideoimaan kauan suunnitelemaani “tatuointi lisäystä”. Pari vuotta sitten otin oikeaan nilkkaan Ritun tassunjäljen. Sormivärillä töpöttelin koira paran jalat ja laitoin kävelemään paperille. Kyllä oli koira paralla ihmettelemistä.. Tämän jälkeen tassunjäljistä tatuoitsija kokosi yhden kokonaisen tassunjäljen ja se tatuoitiin koipeen. Nyt olisi siis luvassa jatkoa ja Nicin ja Sissin jäljet täytyisi saada jalkaan tatuoitua.. Ja josko vähän jotain lisämaustetta siihen keksisi? Vaikka nimet tassujen sisälle? tai jotain muuta kivaa? Onneksi ei tarvitse itse murehtia tollasista kun omistaa taiteilija-pikkusiskon jolla on pirun hyvä mielikuvitus. Kun saadaan jotai paperille aikaiseksi tai jopa jo jalkaa tatuoiduksi, lisäilen kyllä niitä tänne.
Sitten..

PROJEKTI KOIRIENROMUHUONE:

Ulkorakennuksessa on tossa päädyssä 1h+k ja aijon sen keittiöosuuden kaapata itselleni.. Tai olen oikeastaan tehnyt sen jo mutta se on nyt tällä hetkellä päätyhuoneen remontin takia niin täynnä romua ettei sinne mitään mahdu. :/ Käytettyä trimmipöytää olen katsellut netistä, josko alkaisi itse tota Ritua nyppimään. Ei se voi olla niin hankalaa.. tai kai se voi Mut Ritu ei oo näyttelykoira, ni sillä voi hyvin harjotella. Pikku Nalan (Isän 2kk vanha kk-mäykky) tuossa jo nypinkin pentukarvoistaan joku viikonloppu, et senkin puoleen olis hyvä ostos se pöytä. Ja sitten hankin vanhan paskan tehosekottimen sinne yksiööni, jossa saan alkaa tekemään itse koirien barf-kasvissoseet Kaikkea mukavaa on suunnitelmissa. Saas nähdä koska toteutuu..

29. toukokuuta 2012

Töissä seisakki lopuillaan ja hommia ei enää ole, joten täytyi jotain ajanvietettä keksiä. Mikä onkaan parempi ajanviete, kun jaaritella koirista taas kerran.
Uusin tulokkaamme Nici on kotiutunut todella hienosti.Omassa pihassa pysyy jo hyvin ilman hihnaa ja hän on todella tottelevainen Mätsäreissä on käyty kevään mittaan ja onpa yksi hyvä sijoituskin tullut: aikuisten sinisten 1 ja BIS3. Hiukan tyttö on vielä arka uusia ihmisiä kohdatessa ja näyttelypöydällä äiskän syli kiinnostaisi enemmän kuin pöydällä/maassa seisominen. Suurimman osan miehistä hän jo sulattaa mutta kaikki eivät ole mieleen. Nicihän on siis edellisessa perheessä luultavasti saanut joltakulta mieheltä kunnon selkäsaunan, koska miehet olivat täyttä myrkkyä meille muutettaessa. Olen tässä yksikseni mietiskellyt että miksi, oi miksi ? Miksi ihmisten, jotka eivät tiedä koirista ja koiraroduista, tarvii ylipäätään ottaa koira? Nicihän luovutettiin Tuiskulaan siksi, että koira oli ärähtänyt 3-vuotiaalle lapselle. Ja itse olen sitten vetänyt omat johtopäätökseni, että tämän seurauksena Niciä on vähän kohdeltu huonosti. Eihän 2 vuotta kennelissä asunut koira voi yhtäkkiä ymmärtää että sitä repii korvista pieni, äänekäs ja arvaamaton ihmisenalku. Ylipäätään mäyräkoira rotuna ei ehkä ole se lapsiperheen ykkösvaihtoehto. Mutta.. loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt Nicillä on kaksi karvakamua ja hän asustelee kanssamme Toukarisa lenkkeillen ja leikkien.
BARF! Uusin hurahdukseni. Löysin Porista ihanan BARF- kaupan ( D & C BARF, Paanakedonkadulla), jonka innoittamana lähdin kokeilemaan koiravaljakolleni puoli-barffia. Tytskät syövät nyt aamupalaksi (kyllä, ihan oman yleisen laiskuuteni takia) nappuloita ja illalla sitten raakaruokaa. Olemme kokeilleet jo mm.

- Kanankauloja ja siipiä
- Naudan vatsaa, maksaa ja sisäelimiä
- Erilaisia kasvissoseita (vihreä (kurkku, jäävuorisalaatti, valkosipuli) ja punaista (paprika,porkkana))
- Lohta
- Kasvisrisottoa

Olen aivan innoissani, sillä koiruuksille (jopa rinsessalle) tuntuu ruoka maistuvan. Kanankaulojen pureskelu tuotti aluksi pikku rinsessalle onkelmia, kun hän on tottunut syömään aina “helposti syötävää” ruokaa. Mäykyt sen sijaan olivat onnesta soikeina saadessaan hieman hampaille töitä.
Koitan kirjoitella nyt vähän ahkerammin tänne, että miten meitin barffaukset on lähtenyt sujumaan ja onko niitä kuuluisia “tuloksia” näkynyt.

3.huhtikuuta 2012

Viime kirjoituksesta onkin jo vuoden verran. Hupsis! Tilannepäivitys on paikallaan siis.
Ostimme joulukuussa 2011 talon täältä Porin Toukarista. Olemme (sekä me ihmiset että koirat) viihtyneet tosi hyvin. Mukavia pieniä metsäteitä on paljon ja koiria voi hyvin lenkittää ilman remmiäkin.
Tässä Maaliskuun loppupuolella meille tuli pieni odottamaton perheenlisäys. Kävimme Tuiskulassa (Tuiskun rakkaat lemmikit) katsomassa sinne tuotoa sievää mäykkytyttöä. Tarkoituksena oli lähinnä käydä isälle metsäkoiraa katsomassa. Koira kuitenkin tuli erittäin hyvin juttuun omien karvanaamojemme kanssa. Sovimme paikan päällä, että soittelisimme yön nukuttuamme Tuiskulaan uudelleen asiasta mutta tässä vaiheessa Nici istuikin jo omatoimisena muun lauman kanssa auton etupenkillä ja katseli sieltä sen näköisenä että “Eikö jo mentäs kotiin”. Sen jälkeen viimeistään olimme ihan myytyjä ja paperit Nicistä kirjotettiin samana iltana.
Sopeutuminen kotona alkoi tosi hyvin. Heti otettiin uusi kaveri omaan sänkyyn nukkumaan ja esiteltiin kaikki lelut Sissin toimesta. Vatta oli pikkusen jännityksestä sekaisin ekan viikon mutta nyt on vattulikin kunnossa. Sellaista siis tänne. Josko seuraava postaus olisi vähän aikasempaa kun vuoden päästä.

5.maaliskuuta 2011

Terveisiä Merikarvialta! Tultiin eilen koiruuksien kanssa vähän mökkeilemään. Ritu nautiskelee, kun saa haistella rannoilla kaiken maailman elukoiden hajuja. Sissi muuten vaan painaa hullun lailla pitkin jäätä. Päivällä oltiin tosiaan jäällä kävelemässä ja nyt on molemmat koirat ihan naatteja. Makoilevat vaan sohvalla ja nautiskelevat olostaan. Tänne täytyy kyllä tulla toistenkin heidän kans.
Jos jotakuta muuta kiinnostaa:
www.viikilanhuvila.nettisivu.org
Ja tänne meen isukin möksälle saa ja melkein pitääkin tuoda joku nelijalkanen kaveri seuralaisena.

21.helmikuuta 2011

Noniin, taas melkeinpä kuukausi vierähtänyt edellisistä kuulumisista. Sen verran ollut taas jälleen kerran vilskettä meidän poppoolla.
Sissin tottelevaisuuskurssi vielä jatkuu mutta näyttelykurssit on nyt käyty. Tuntuu että enemmän siinä kurssilla oppi tämä talutushihnan toinenpää kuin Sissi. Nyt sitten odotellaan innolla huhtikuuta ja ensimmäistä Sissin näyttelyä. Ensimmäiset juoksut ovat Sissillä ihan lähipäivinä alkamassa ja neiti on kyllä ollut yhtä tulta ja tappuraa. Ritun kanssa ollaan vähä riidelty ja ketään ei uskota, tehdään ihan vaan mitä ITSEÄ huvittaa. Matot on kaikki teurastettu ja toissa päivänä maistui neidille myös Oskarin sandaalit.
Ritulle varailtiin trimmaus aikaa, että hänen turkkinsa olis sit hyvässä kuosissa kesäkuun mätsärissä. Saas nähdä kuinka mulle ja Sissille käy, taitaa Oskari ja Ritu pestä meidät TOISTAISEKSI. On he vaan niin ylväs ja hieno parivaljakko.

4.helmikuuta 2011

Tänään nautiskellaan karvanaamojen kanssa viikon ainoasta puolikkaasta vapaapäivästä. Kiireinen viikko ollut kaikin puolin mutta neidit ovat hienosti pärjänneet täällä. Jos nyt Sissin “maton tappamisprojektia” ei oteta huomioon.
Maanantain näyttelykurssi meni Sissin ja ehkä itsenikin (öhöm höm) osalta tosi hienosti. Rinsessa käveli niin niin nätisti verrattuna edellisiin kertoihin. Yhteistyö alkaa siis selvästi sujua tälläkin saralla. Toivottavasti ens maanantai menee yhtä hienosti TOKO meni myös eilen ihan hyvin. Kontaktikävelyssä yritetään vielä innokkaasti syödä mun räpylää, mutta kai se räpyläkin jossain vaiheessa lakkaa kiinnostamasta. Pujottelua härjoiteltiin eilen treeneissä ja hienosti meni. Selvä agikoirahan se! Nyt vaan odotellaan, että neiti täyttää 10kk ja et päästään agitreeneihin. Sitä ennen kai onki jo lumet sulanu, ni käydään “lainaamassa” tiehallitukselta muutamat pujottelukepit tohon kotipihaan
Ritu on mun ja Sissin kanssa ahkerasti myös treenaillut tottelevaisuutta. Rituhan on tähän mennessä osannu “Paikka”- ja “Istu”-käskyt. Nyt hän sit osaakin jo näiden lisäks antaa tassua, tulla sivulle ja mennä maahan. Vanha koira ei muka opi uusia temppuja. PAH! Meidän Ritu on niin viisas, et se seisoo vaikka päällään ku ensin vähä treenaillaa. Eli jos ens kesänä törmäätte päällään seisovaan karkeakarvaseen mäyrikseen, se on meidän Ritu.

30. tammikuuta 2011

Nyt on sitten neideillä ihan omat kotisivut, josta voi luskella neitien kuulumisia. Tähän asti nämä on ollu vähä “työnalla”.
Joulu meni leppoisasti Ahlasten “mummulassa”. Ritu ei edelleenkään tuosta punapukuisesta karvanaamasta välitä. Se koitettiin haukkumalla ajaa pois ja pukin lähdettyä voiton riemuisena makoiltiin matolla itseään pesemässä ja hoitamassa. Sissi raukka ei koko tilanteesta tajunnut hölkäsen pöläystä mutta sen verran pelottava ilmestys oli, että hän päätti turvautua Titan syliin.
Uudet vuodet meni ihan rauhaisasti. Ritu kokeneena metsäkonkarina ei mitään pikku pamauksia säikähdellyt ja Sissillä oli niin paljon muuta tekemistä, ettei huomannut mitään merkillistä koko päivässä. Leikkikavereita vaan oli kämpässä hiukan poikkeuksellista enemmän
Nyt ollan tammikuun loppupuolella aloiteltu Sissin kanssa Näyttely- ja Arkitottelevaisuuskurssit. Sissi on todella nopea oppimaan, sillon kun häntä “nappaa”. Yleensä on niin kova meno päällä, että jäisi treenailut sikseen. No, kärsivällisyyttä ollaan opittu molemmat. Nyt neiti osaa sitten jo istua, antaa tassua, mennä maahan ja “paikka”-käskykin toimii vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on “kotiläksynä” harjoiteltu kontaktikävelyä, sivulle tuloa ja “oikealle”-käskyä. Näyttelytaitojen osalta taitaa neiti olla edistyneempi, kuin minä itse. Hienosti ja ylväästi neiti seisoskelee niin maassa kuin pöydälläkin. Kehäkävelykin häneltä näyttää sujuvan, ainakin Tarjan (Sissin toinen virallinen omistaja) kokeneissa käsissä. Itse täytyy vielä tota kävelyä aikaslailla treenata

9.joulukuuta 2010

Karvanaamojen kanssa 9 luukku avattu heidän hienosta joulukalenteristaan. Sissi koira alkaa pikku hiljaa olemaan jo sisäsiisti ja huomenna olis tarkotus mennä ottamaan rokotukset. Sen jälkeen sit ilmottaudutaankin TOKO:on ja näyttelykursseille. Pienestä se on alotettava.
Yhteiselo on lähteny lupaavasti käyntiin vaikka mäyriksemme Ritu ei oo mikään “helppo nakki”. Päivät painitaan ja yöt nukutaan vierekkäin. Hieno parivaljakko heistä on tulossa.

2.joulukuuta 2010

Perheenlisäyksemme Sissi tupsahti tänne viime lauantaina (27.11). Ihanan vilkas ja hellyyttävä pentu on ollut, ainakin tähän asti. Ties minkälaisia suunnitelmia se hautoo pienessä päässään. Ritu on ottanu pikku riiviön hyvin vastaan. On tietysti näyttänyt pienelle, ettei tämän ruokakipolle, luulle tai hänen koppiinsa ole mitään asiaa mutta muuten kaverukset ovat ihan sulassa sovussa.