Tinahevonen

Täysikuu tienoon hopeoi,

vieno tuuli puissa soi.

On kartano niin hiljainen,

jäljellä enää rauniot sen.

Hevonen saapuu laukaten,

ei kuulu ääniä askelten.

Sen karva on kuin sulaa tinaa,

jouhet hopeiset tuulta piiskaa.

Ori kartanon pihaan seisahtaa,

nostaa päätään, hirnahtaa.

Ei tietää voi ihminen yksikään,

mitä hevonen palaa etsimään.

Ei tietää, löytääkö se etsimänsä,

tai mistä tietää määränpäänsä.

Ori vielä ympärilleen katsahtaa

ja hetkessä tuuleen katoaa.

Siellä jossain odottaa

täysikuuta odottaen.


Rakas ponini

 

Meillä monta hevosta on ollut,

mutta vain sinä, ensimmäinen oma ponini,

 sait minut rakastumaan.

Sut varsana sain ja huolta susta pidin, sut koulutin

ja sinä samalla minut.                                       

Kummatkin me olimme niin kokemattomia,

mutta opetimme toisiamme.

Meistä tuli läheisemmät kun voi ikinä kuvitella.

Rakastan sinua ja sinä minua.

Kasvoimme yhdessä,

kunnes olin liian iso sinulla ratsastamaan,

niinpä teimme yhteisiä lenkkejä kärryjen kanssa

ja kävellen.

Äitini näki parhaaksi myydä sinut.

Itkin ja itkin.

Viimeisen yhteisen retken tein sinun kanssasi.

Menimme järven rannalle,

 istuin vieressäsi pehmeällä hiekalla,

katsoin auringonlaskua ja kerroin sinulle,

mitä tapahtuu, kun olisit tajunnut kaiken.

Sut vietiin luotani, sydäntäni kirveli.

Lupasin vain, etten koskaan unohda sinua.

Vaikka kaksi vuotta jo mennyt on,

itken silti useina iltoina muistellen sinua.

Tulen vielä luoksesi, jonakin päivänä vielä me olemme yhdessä.

Lupaan sen.


Rakkaalle ystävälleni

 

Tiesin, että sinua rakastaisin.

Tiesin, etten muita tahtoisi.

Tiesin, että Sinut joskus menettäisin.

Mutta tiesin, etten Sinua unohtaisi.

Muiden perään en katsonut,

tahdoin vain sinut.

En muita ajatellut, olit mut lumonnut.

Eikä kukaan unelmiani rikkonut.

Olimme toisillemme luodut.

 

Sinusta jouduin eroamaan.

Se sai sydämeni halkeamaan.

Pilvistä jouduin laskeutumaan.

Kivinen maa mua alhaalla odottaa.

 

Sinä katsoit mua suurilla silmilläsi.

Et tiennyt, että joutuisit lähtemään.

Olisin halunnut pitää Sinut lähelläni.

Mutten kyennyt kuin itkemään.


Yhteinen retki

 

Laukkasimme yli merten ja maan,

yhdessä pysymme ainiaan.

Aurinkorantaa pitkin kuljimme,

aina valoon päin me lensimme.

Ainoastaan Minä ja Sinä liidimme,

yli niittyjen me kiidimme,

aina valoon päin me lensimme,

pimeys sai jäädä allemme.

Kukaan tai mikään ei voi meitä erottaa,

ystävyys sen näin sanoa saa.

Kukkulalla toisiamme katselimme,

annoin suukon Sinun otsallesi.

Harjasi hulmusi tuulen mukaan,

meitä ei voi erottaa kukaan.

Musta karvasi kiilsi sinisenä,

tunsin itseni rinnallasi pienenä.

sinä suojelet minua pimeydeltä.

Tamma joka uskaltaa lentää yli

merten, maiden ja pilvien minä selässä.

 

Tallipäivä

 

Astun pieneen talliin,

sinä hirnut tuttuun malliin.

Alan sua harjaamaan

ja palkakseni hörinäsi saan.

Ojennan suuren porkkanan,

sen tiedän herkkuasi olevan.

Hamuat kättäni vielä sen jälkeen,

kanssasi unohdan kaiken muun tärkeen.

Ujutan varusteet yllesi, haen vielä kypäräni.

Kappas vain ja jo kiipeän selkään,

sinä taas leikit, että muka pelkäät.

Kohta jo maastossa köpöttelemme,

aurinko nousee esiin iloksemme.

Koko pitkän matkan sen

olet pirteä ja energinen.

Kohta sitten kotiin käännymme,

muutenhan jo näännymme.

Kotitalli siintää kaukaa,

mutta vielä hetken kaviosi paukkaa.

Jälleen saan sut kuntoon laittaa,

sen jälkeen taas makupala maittaa.

Koittaa lähtöhetki,

alkaa kotiretki.

 

Hyvästelen sut taas vähäksi aikaa,

hirnuntasi vielä kauan tallissa raikaa..

Iloisena lähden matkaa jatkamaan,

huomenna hevoseni jälleen kohdataan!


Yön prinsessa

 

Yöllä herään hirnuntaan

niin kauniiseen ja lumoavaan.

Lähden rannalle,

kuunloisteessa näen sen.

Tuon ihmeellisen otuksen,

joka tanssahtelee meren päällä leikkiäkseen.

Valkea harja, lempeä katse.

Se lumoaa,

kunnes aamu koittaa ja otus katoaa.


olet rakkauteni, iloni, elämäni.. kaikkeni

onneksi et ole pelkkää unelmaa, vaan jotain paljon parempaa.

Ei sua tarvitse kuolema pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa

Sä omistat sen mitä minä tarvitsen

koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Äkkiä vain huomaa, se loppuukin tähän..

totu siihen, että joudut luopumaan, totu viimeisiin hetkiin, niiden kipuun.

Jos saisin olla mikä tahansa maailmassa haluaisin olla kyynel, jotta voisin syntyä silmässäsi, elää poskellasi ja kuolla huulillasi.

maailmalle olet vain joku, mutta minulle olet koko maailma

Olet suurempi kuin nolla.Olet pienempi kuin kakkonen.Olet elämäni ykkönen

olet parasta mitä tiedän
sillä vain sinä olet valloittanut sydämeni kokonaan

Luulin löytäväni täydellisyyden, löysin enemmän, löysin rakkauden

Tykkään susta tiesitkö sen? Ilman sua mä eläis en. Oot mulle tärkee ja  rakas, älä koskaan mee niin että mun pitäisi sanoo tuu takas.

Kauniimpaa saa etsiä, parempaa ei voi löytää

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä, kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.

Kun suru häipyy, tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen..

En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa, kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan. Syksy saapui vain ennen aikojaan, miten paljon sua kaipaankaan

älä valitse rakkaaksesi sitä jonka kanssa voit elää, valitse rakkaaksesi se, jota ilman et voi elää

ennen meitä oli kolme; sinä, minä ja rakkaus. Vieläkin meitä on kolme; suru, kyynel ja kaipuu

Vie minuutin ihastua, tunti oppia pitämään, yksi päivä rakastumiseen, mutta koko elämä unohtamiseen..