Klinikka- kanin terveys

Ummetus

Ummetus johtuu kanilla yleensä vääränlaisesta ruokavaliosta (liian nopeasta siirtymisestä viherrehusta kuivaruokaan tai veden puutteesta tai vähäisyydestä), karvojen aiheuttamasta tukoksesta suolistossa tai liikunnan puutteesta. Ummetuksen oireita ovat syömättömyys, hermostuneisuus, kylkien nuoleminen, vatsan kaasuuntuminen (vatsa on turvonnut ja korketusarka), ulostamattomuus, liikkumattotuus, kani ei ulosta ja kyyhöttää selkä kaarella häkissään. Ummetuksessa kanille pitää ensin antaa ananasmehua sekä parafiiniöljyä. Kanille voi syöttää ruiskulla myös raikasta huoneenlämpöistä juomavettä lusikasta tai ruiskusta. Jos kani osoittaa syömähaluja, sille voi antaa endiivi- tai lehtisalaattia sekä mehevää porkkanaa. Ellei kani ulosta vielä kahden päivän kuluttuakaan, se on viimeistään silloin vietävä eläinlääkäriin. Laita kanin häkin pohjalle kuivikkeiden sijasta valkoinen pyyhe, jotta voit helposti nähdä, ulostaako kani ja kuinka paljon. Jos kania ruokitaan oikein, ummetusta ei pitäisi lainkaan esiintyä.

Ripuli

Ripulin syynä voi olla esimerkiksi liian äkkinäinen vaihdos kuivaruoasta viherrehuun, pilaantunut tai liian kylmä ruoka, kemikaalien myrkyttämät vihannekset, kosteuden tai vedon aiheuttamat ruoansulatushäiriöt (vaarallista etenkin poikasille), vilustuminen, lääkekuurit, liian suuri määrä kaalia tai puna-apilaa, bakteerit tai loiset. Ripulissa kanin uloste on pehmeää, lähes juoksevaa ja haisee pahalta, happamalta. Kani ei syö juurikaan ja väsyy pian. Jos ulosteessa on verta, se on hälyttävä merkki! Pese ripulia sairastavan kanin takapää puhtaaksi ulosteesta lämpimällä vedellä ja kuivaa huolellisesti. Desinfioi kanin häkki ja pese ruoka- ja vesiastiat kuumalla vedellä. Vaihda häkin kuivikkeet pari kertaa päivässä. Älä anna ruoaksi viher- tai tuorerehua, pelkästään mahdollisimman pehmeää heinää, vettä ja kuivaa leipää tai hapankorppua. Keitettyä ja suolatonta riisiä voi antaa, se on usein hyväksi. Ripuliin on monenlaisia kotihoito-ohjeita. Kannattaa kysyä eläinlääkäriltä niistä heti, kun huomaat ripulin alkaneen. Mikäli ripuli kestää enemmän kuin kaksi päivää, on kani vietävä eläinlääkäriin, sillä sen henki voi olla vaarassa.

Puhallustauti

Puhallustaudin voi aiheuttaa väärä ravinto, esimerkiksi jos kani on saanuit liikaa puna-apilaa tai kaalia, ja ne aiheuttavat kanille voimakkaan kaasumuodostuksen. Kaninpoikasilla esiintyy puhallustautia useammin, sillä niiden suoliston bakteerikanta ei ole vielä sopeutunut täyskasvuisten kanien ruokaan. Tämä vaara on olemassa, jos kaninpoikaset vieroitetaan liian varhain emostaan. Kani on myös voinut saada myrkytyksen homeisista heinistä tai pilaantuneesta ruoasta. Lisäksi puhallustauti voi olla myöskin jonkun tulehdussairauden sivuilmiö. Puhallustaudissa kanin vatsa on turvonnut, sillä mahalaukun sisältö on käymistilassa. Kani on levoton ja kirskuttaa hampaitaan ilmaisten kipuja, se voi myös rummuttaa pitkään ja kuuluvasti takajaloillaan. Sillä on hengitysvaikeuksia, kun maha painaa keuhkoja, ja sen verenkierto vaikeutuu. Pahimmassa tapauksessa suolenseinämä voi revetä ja kani tukehtuu. Jos puhalustauti on hyvin raju, kani yleensä kuolee. Kun huomaa puhallustaudin oireet, on heti ensimmäiseksi lopetettava antamasta heinää ja rehua. Kanin on hyvä olla yhden päivän paastolla. Raikasta juomavettä on kuitenkin oltava aina runsaasti, ja kun kanillani Vertillä oli puhallustauti, piti sille eläinlääkärin ohjeiden mukaan juottaa sille lusikasta vettä, ja liuottaa disberiniä veteen ja antaa sitä kanille. Takaruumiin varovainen hierominen voi auttaa, jotta kaasuja muodostava suolen sisältö poistuisi nopeammin. Anna toisena päivänä jo vähän heinää ja tietenkin vettä. Eläinlääkäriltä kannattaa kysyä, mitä kotikonsteja puhallustautiin voi käyttää. Elleivät oireet toisena päivänä hellitä, on kani ehdottomasti vietävä eläinlääkäriin. Jos oireet ovat jo ensimmäisenä päivänä hyvin rajut, pitää kani jo silloin viedä eläinlääkärille. Kun oireet alkavat hellittää, annetaan aluksi varovasti heinää, ja palataan hyvin hitaasti kanin alkuperäiseen ruokavalioon. Muutamaan päivään ei saa antaa mitään vaikeasti sulavia ruokia, joihin kuuluvat esimerkiksi kaikki kaalilajit, keräsalaatti ja raaka porkkana.

Nuha

Kanilla esiintyy kahta erilaista nuhaa. Toinen on tarttuvaa, jonka aiheuttaa virus tai bakteeri, ja nuha, joka ei tartu. Nuhan, joka ei tartu, voi esimerkiksi aiheuttaa heinä- tai huonepöly tai syövyttävä pesuaine, joka ärsyttää limakalvoja. jos kanin ruokavaliossa on liian vähän vitamiineja, kanin vastustuskyky laskee, ja jos kanin elinoloissa on vikaa, se sairastuu yleensä helommin. Molemmissa nuhatyypeissä kanin nenä vuotaa. Kani aivastelee yhtenään. Tarttuvassa nuhassa kanin yleiskunto laskee, kanin ilme on välinpitämätön, ruokahalu heikkenee ja kani yskii. Se ei pysty poistamaan itse sierainten paksua, limaista eritettä. Rinta ja käpälät ovat usein likaiset, kun kani yrittää käpälillään puhdistaa nenäänsä. Nuha saattaa olla kanille melko vaarallinenkin, sillä kani ei osaa hengittää suun kautta, ja jos siemaimet ovat tukossa limaa, niin mistä kani sitten hengittää? Kun kanilla huomataan nuha, on se ensimmäiseksi laitettava kuivaan, mutta ei liian lämpimään paikkaan. Yleiskunnon kohottamiseksi sille kannattaa antaa monivitamiinivalmistetta, jota saa eläinkaupoista tai apteekeista. Jos nenän vuotaminen jatkuu, eli erite sitten kirkasta tai limaista, on kani vietävä eläinlääkäriin. Ainoastaan lääräri osaa määritellä nuhan laadun ja vaarallisuuden, sekä antaa tarvittavat hoito-ohjeet!

Lämpöhalvaus

Lämpöhalvauksen aiheuttaa ruumiinlämmön kohoaminen, joka tapahtuu, kun kani joutuu suoraan auringonpaisteeseen ja kovaan kuumuuteen. Esimerkiksi kuljettaessa kania autossa voi käydä näin, jos kuljetuskoppi ei ole varjossa, ja pahimmassa tapauksessa kanilla ei ole vettä. Lämpöhaövauksen saanut kani hengittää kevyesti ja läähättäen, sieraimet ovat laajentuneet ja koko ruumis vapisee. Ellei kani saa heti apua, se yleesä kuolee. Kani pitää tuoda heti varjoon. Sille on tarjottava huoneenlämpöistä vettä, se on vietävä mahdollisuuksien mukaan ulos nurmelle ja sitä on hyvä vilvoitella kostealla pyyhkeellä, jolla pyyhitään sen päätä ja jalkoja. Pyyhkeen tulee olla viileä, mutta ei missään tapauksessa jääkylmä.

Silmätulehdukset

Kanin suuret ja hieman ulkonevat silmät ovat alttiita erilaisille vaurioille.Luomi-, sidekudos- ja sarvoiskalvontulehdus voivat olla melko harmittomia vaivoja. Silmätulehdukset voivat johtua esimerkiksi heinän pölystä, liasta, puremasta, vedosta tai vilustumisesta. Silmään saattaa osua myös terävä heinänkorsi. Tulehtunut silmä vuotaa joko kirkasta tai kellertävää nestettä, kani räpyttää sitä vähän väliä tai pitää kokonaan kiinni. Luomen iho tai sarveiskalvi voi punoittaa. Karvat silmän ympärillä ovat liimaantuneet yhteen. Lievissä silmätulehduksissa riittää, jos silmää huuhtelee säännöllisesti boorivedellä. Ellei silmätulehdus parane muutamassa päivässä kotikonstein, pitää kani viedä eläinlääkärille. Eläinlääkäri voi antaa jotain voidetta silmään, ja hän voi määrittää myös, mistä silmätulehdus on tullut.

Luunmurtumat

Murtumat ovat harmittavan yleisiä kaneilla. Luu voi murtua, jos kani esimerkiksi putoaa sylistä. Kaninpoikasilla voi käydä joskus niin, että niiden jalka jää kiinni häkin verkon silmukoihin ja murtuu. Kani voi myös jäädä oven väliin tai joku voi astua sen päälle. Jos kanilla on luunmurtuma, se yrittää suojella murtunutta kohtaa. Jos murtuma on sen saajassa, kani liikkuu huonosti ja raaja voi olla kummallisessa asennossa. Yleensä kani istuu liikkumattomana häkkinsä nurkassa. Murmumaa ei ole aina helppo havaita, sillä kani yrittää viimeiseen asti peittää sairautensa. Avomurtuman saanutta kania ei voi auttaa muu, kuin lopettamalla se kärsinyksistään nukuttamalla kani ikuiseen uneen. Pienemmät murtumat paranevat yleensä joko itsestään tai kipsauksen avulla. Murtumat kaipaavat aina eläinlääkärin tarkastuksen ja hoidon.

Nisätulehdus imettävillä naarailla

Korkea maidontuotanto, huono ympäristöhygienia, perinnölliset tekijät, sekä sopomattomat häkin rakenteet ovat tekijöitä, jotka lisäävät imettävän naaraan mahdollisuutta sairastua nisätulehdukseen. Oireina tavataan paikallista turvotusta, arkuutta, lämpöä ja kovettumia. Lisäksi yleisoireina on syömättömyyttä ja veltostumista. Hoitona emälle käytetään antibioottia ja poikasille voidaan antaa lisäruokintaa emän maidontuotannon heikennyttyä taudin vuoksi. Pahoissa tapauksissa emon lopetus voi olla ainoa vaihtoehto tilanteen laukaisemiseksi.

Kanirokko

Kanirokko on akuutti yleissairaus, jota ei tavata Suomessa. Oireina tavataan lämmön nousua, iho- jalimakalvomuutoksia, imusolmukkeiden suurentumista sekä sierain- ja silmävuotoa.

Korvakapi

Punkit asuvat kanin korvassa poraten käytäviä ihoon ja munien sinne. Tarunta tapahtuu joko suoran tai epäsuoran kontaktin, esimerkiksi ihmisen tai tarvikkeiden välityksellä. Korvakapi voi tarttua myös ihmiseen. Oireina tavataan pään heiluttamista ja raapimista, tummaa eritettä korvakäytävässä sekä keskushermosto-oireita, mikäli punkit ovat edenneet sisäkorvan alueelle. Paikallishoitona käytetään loishäätöliuosta. Useimmiten korvakapiin sairastunut kani on lopetettava.

Kapi

Kapia sairastavalla kanilla punkit poraavat kanin ihoon käytäviä, jonne ne munivat. Punkit tarttuvat erittäin helposti ja aiheuttavat kutinaa myös ihmisessä. Oireina kaneilla tavataan kutinaa, raapimisesta johtuvia paikallisia ihotulehduksia ja arpeutumia lähinnä pään alueella. Hoito ei yleensä auta, vaan kani on lopetettava.

Hilsepölypunkki

Punkki elelee kanin karvoissa. Ravinnokseen se käyttää kanin ihon kuollutta pintasolukkoa. Oireina kaneilla tavataan ihon hilseilyä. Hoitoon sopivat punkkeihin tehoavat lääkkeet.

Täit, väiveet ja kirput

Kanikirppu on Suomessa erittäin harvinainen ulkoloinen. Oireina kaneilla tavataan allergiaa ja pysyvää yleiskunnon heikkenemistä. Kanin täi käyttää ravinnokseen kanin verta ja se on melko helppo hävittää. Varminta on antaa kanille Ivomec-laimennos injektiona. Kanille voi antaa Ivomec-piikin aikaisintaan kuuden kuukauden ikäisenä. Väive käyttää ravinnokseen kanin hilsettä ja sen hävittämiseen riittää usein Ektosid-käsittely.

Heisimadot

Aikuiset heisimadot ovat kaneilla hyvin harvinaisia. Sen sijaan kani toimii väli-isäntänä koiran Cysticercus pisiformis:lle, koiran tai ketun Coenurus serialis:lle ja kissan Cysticercus fasciolaris:lle. Ennaltaehkäisyksi on estettävä kissoja ja koiria saastuttamasta ulosteillaan kanin oleskelutiloja. Kani on hyvä lääkitä matolääkkeellä, eli madottaa, kahdesti vuodessa.

Pyörömadot

Pyörömadot ovat hyvin harvinaisia kanilla. Vain kihomato on yleinen nuorilla kaneilla. Matojen hävittämiseksi kani tulisi madottaa säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa.

Lannenikaman murtuma tai luksaatio

Lannenikaman murtuminen on yleisin kanin takapään halvaantumisen aiheuttava trauma. Useimmiten se johtuu käsittelyvirheestä eli takajalokja ei ole tuettu asianmukaisella tavalla kania nostaessa.

Karvatuppo suolistossa

Koska kani nuolee itseään pitääkseen itsensä puhtaana, joutuu sen suolistoon helposti karvoja, jotka voivat aiheuttaa suolistotukoksen. Ennaltaehkäisynä kania olisi hyvä harjata mahdollisimman usein irtokarvojen poistamiseksi turkista. Oireina esiintyy vatsan kaasuuntumista ja laajenemista, syömättömyyttä sekä apaattisuutta. Hoitona käytetään ananasmehua sekä parafiiniöljyä. Lisäksi ravinnon kuitupitoisuutta on syytä lisätä kuivalla heinällä.

Hammasviat

Hammasviat ovat kaneilla harmittavan yleisiä. Syynä hammasvikoihin on yleensä purentaviat tai hampaan murtuma. Hammasviat aiheuttavat syöntivaikeuksia ja limakalvovaurioita. Kanin hampaat tulee tarkistaa viikottain. Mikäli kanin hampaissa tai purennassa havaitaan muutoksia, on kani vietävä eläinlääkäriin. Pelkkä etuhampaiden tarkastastus ei riitä, sillä poskihampaat kasvavat myös jatkuvasti. Hoitona hammasvikoihin käytetään ylipitkien hampaiden katkaisua. Purentavikojen periytyvyyden vuoksi purentavirheisiä kaneja ei tule käyttää jalostukseen.

Takatassujen haavaumat

Sopimaton häkki ja eritoten alusta, esimerkiksi verkkopohja, aiheuttavat helposti haavaumia takatassuihin. Haavaumat tulehtuvat helposti ja usein hoitona käytetäänkin antibiootteja. Vaurion aiheuttaja eli sopimaton häkin pohja tulee muuttaa kanille sopivaksi.

Ihopoimun tulehdus

Leukapussin ihopoinut keräävät helposti likaa ja kosteutta itseensä, josta seurauksena ovat tulehduket. Hoitona käytetään antibioottivoiteita ja karvojen ajoa tulehtuneelta alueelta. Ennaltaehkäisynä kanin häkki on pidettävä puhtaana ja kuivana. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei kani pääse kastelemaan kaulapussin ihopoimujaan esimerkiksi vesiastiassaan.

Homepölyallergia

Jotkin kanit ovat allergisia homepölylle, jota saattaa esiintyä heinässä ja toisinaan myös kuivikepurussa. Oireina tavataan valkoista sierainvuotoa ja raskasta hengitystä. Antibiootit eivät tehoa nuhaan, joten ainoa hoitotoimenpide on poistaa kanin häkistä allergisoiva tekijä eli homepöly mahdollisimman nopeasti. Pahimmassa tapauksessa kuiva heinä on jätettävä kanin ruokavaliosta kokonaan pois. Kani kuitenkin tarvitsee välttämättä heinää, joten heinät voidaan uppokastella, tai antaa heinäpellettejä.

Liian pitkät kynnet

Jos kanilla on liian pitkät kynnet (ne käpristyvät) ja kanin on kivuliasta liikkua. Sen takia kanin kynnet pitää leikata säännöllisesti.

Kynnen irtoaminen

Toisinaan kanilta saattaa irrota kynsi ja se tulisi desinfioida ja verenvuoto tulisi saada loppumaan. Häkin siisteydestä pitäisi pitää erityisesti huolta. Kanin kynsi kasvaa hitaasti.