Keskiaika Suomessa

Keskiajan alkupuolella katolinen kirkko yhdisti Suomen yhtenäiseksi hallintoalueeksi osaksi läntistä kulttuuripiiriä, mistä oli myös hyötyä – monet suomalaiset opiskelijat pääsivät nyt kartuttamaan taitojaan Euroopan yliopistoissa. Suomea hallitsivat Turun piispanistuin sekä kuusi luostaria ja lukuisat kirkot. Virallisina kielinä olivat teologien ja oppineiden latina, kauppakieli alasaksa, sekä hallintokieli ruotsi, lisäksi uskonpuhdistuksen jälkeen kirkoissa alettiin vähitellen opettaa uskontunnustuksia suomeksi, joista kirjallisessa muodossa on säilynyt kuitenkin ainoastaan Isä meidän, vuodelta 1544. Suomalainen kirjallisuus olikin vähäistä, ja tämä pieni määrä koostui kaiketi uskonnollisista papiston käyttöön tarkoitetuista papyruksista. 1200-luvulla aloitettiin latinankieliset messut, joihin sisältyi piispa Henrikin legenda, jossa voi aistia keskiaikaisen maailmankuvan. Surmavirressä Eerik-kuningas hyökkää sotajoukkoineen ”sokeaa ja julmaa pakanakansaa vastaan [Suomen kansa]” ja kun ”nämä oli voimallisesti pakotettu kristinuskoon ja kuninkaan vallan alaisuuteen, palasi Eerik Ruotsiin.” Piispa Henrik jää ”vaaralliseen tehtävään”, pitämään järjestystä Suomessa. Sairaat, jotka rukoilevat Henrikiä parantuvat, ja kun Lalli surmasi hänet, piispa Henrikistä tuli Suomen ensimmäinen pyhimys. Legendan mukaan piispa Henrik aavistaa kuolemansa jo etukäteen ja käskee palvelijaa rakentamaan haudan valmiiksi, ennen kuin astuu Lallin pihaan tapettavaksi. Ensimmäiset ruotsinkieliset kirjoitukset ilmestyivät 1400-luvulla munkki Jöns Budden kirjoittamina, tosin ne käsittivät lähinnä käänöksiä Raamatun osidta, taruista ja legendoista. Kansan keskuudessa kirjallisuus koostui suullisesta perinteestä ja esiintyi myytteinä, lauluina ja tarinoina. Karjalassa kaikuivat suulliseen riittirunouteen lukiteltavat itkuvirret ja myös kalevalamittaisia tai suorasanaisia legendarunoja esitettiin laulaen tai pajattamalla katolisen kirkon legendakaavojen mukaisesti. Vähitellen kansanrunouteen ryhdyttiin soveltamaan esimerkiksi exemplum-tekniikkaa, jossa esitetään ensin yllättävä käytös ja selitetään se vasta jälkikäteen. Aiheet kaivettiin yleensä Raamatusta. Kalevalamittaisia säilyneitä legendarunoja ovat muun muassa Piispa Henrikin surmavirsi, Luojan virsi, Mataleenan virsi, Viron orjan virsi sekä Silta ja kirkko. Lisäksi tuotettiin myös virsirunoutta, josta koottiin myöhemmin Piae Cantiones. Yksittäisitä virsistä tunnetuimpiin kuulunee Israel Kolmodin laatima”Then Blomstertid Nu Kommer” (suom. Eerik Cajanus ”Jo joutui armas aika” 1702), jota yhä lauletaan koulujen kevätjuhlissa.