TERVETULOA!
Klikkaamalla linkitettyä tekstiä, näet lisää kuvia.
Olen Jenni Lautakatto,
25-vuotias rekikoiriin hurahtanut Nummelalainen.
Vartuin Itä-Helsingissä, aivan meren rannalla sijaitsevassa, nyt yli 100-vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa ei ollut kunnallista vesijohtoa ja viemäröintiä, vaan pihakaivo ja puulämmitteinen ulkosauna. Meren välitön läheisyys saattoi syystulvien aikaan aiheuttaa sen, että viereisellä saarella sijaitsevaan kouluun oli lähdettävä kotipihasta soutaen.
Vanhempani vaalivat ekologisia arvoja, ja liikkuivat luonnonssa paljon niin vapaa-ajallaan, kuin töidensäkin puolesta. Isä toimi ammattikalastajana, ja otti meitä lapsia mukaansa merelle kokemaan Suomen upeaa saaristoluontoa.
12-metrisellä troolarilla matkan teko oli verkkaista ja rauhallista. Luonto ja saariston elämä näyttäytyivät aivan toisella tapaa, kuin turbojahdin kannelta katsoen.
Rakkauden eläimiä kohtaan sain jo äidinmaidon mukana, ja koirien kielen opin lapsuudessa samalla kuin ihmistenkin;
-Perheessäni on kasvatettu 80-luvulta lähtien pk mäyräkoiria ja belgianpaimenkoiria. Lisäksi kaikenlaisia muita eläimiä on ollut aina kissoista jyrsijöihin ja lintuihin.
Näissä maanläheisissä olosuhteissa ei voinut pellavapäinen pikkutyttö kasvaa city-ihmiseksi.
--> Toisin sanoen, olenkin siis helsinkiläissyntyinen "maalaistyttö"! 
Myöskin opintoni ovat seurailleet samoja linjoja;
-lukion jälkeen 2003 suuntasin yliopistoon lukemaan biologiaa, ja tällä hetkellä suoritan eläintenhoitajan ammattitutkintoa, jonka osana työskentelen Vihtiläisellä maatilalla.
Niin kauan kuin muistan eläneeni, olen ihaillut arktisia rotuja, ja puhetaidon kehityttyä alkoi oman rekikoiran kinuminen. -Talo oli täynnä mielestäni aivan väärän rotuisia koiria, ja vaikka kovasti pidinkin ihka omasta mäykystäni, kuluivat päiväni rekikoirasta haaveillen.
Önni sai 2003 kaverikseen Sampon, ja vuoden 2006 syyskuussa tuli Helmi. Ensin oli kolme malamuuttia siis...
Mutta hitailla kuormajuhdilla kun aikansa reellä ajelee, alkaa vauhti tuntua liian köykäiseltä, ja nälkä kasvaa syödessä. -Oli saatava vauhdikkaampi siperianhusky!!! Ja sellainenhan meille sitten joulukuussa 2006 tulikin Wintry-kennelistä, Talvikin liittyessä laumaan! Siitä ei montaa kuukautta mennyt, kun taloon tuli vielä toinen huskynarttu, Pellis, tälläkertaa Sainen kennelistä.
Syksyllä 2007 saimme laumaamme vahvistamaan 8-vuotiaan huskydaamin, Kefeus-kennelin kasvatin Jidriksen Kaskimaalta, ja tammikuussa 2008 haimme Kukanoksan kennelistä Samban.
Näin oli pian kasassa oiva alku niin valjakoinnille, kuin siperianhuskyjen parissa aloittamalleni pienimuotoiselle kasvatustyöllekin.
Rekikoirieni lisäksi perheeseen kuuluvat myös vahtikoirina toimivat valkoisetpaimenkoirat.
Koiralaumani kanssa asun vanhassa omakotitalossa Nummelassa. Koirille on ulkotarhat ja kopit. Myöskin koko piha-alue on aidattu, ja kotona ollessani tarhojen ovet avataan, jotta koirat saavat touhuta vapaasti pihalla. Pennut pääsevät toki sisään taloon opettelemaan siellä olemiseen liittyviä sääntöjä.
Etelä-Suomessa asumisen kurjuus on vähälumiset talvet, ja valjakkoa joutuukin treenaamaan suurimman osan kautta kärryllä. Treeni/ajokausi valjakolla alkaa syksyisin heti ilmojen viilennyttyä, ja jatkuu kevään ensimmäisiin lämpimiin saakka.
Rekikoirieni kanssa harrastan siis kaikenlaisia valjakko, -ja kuormanvetotouhuja, sekä retkeilyä. Paimenkoirien kanssa olen tehnyt jälkeä. Koiranäyttelyissä olen koko lapsuuteni ravannut, mutta se ei ole minua varten. Käyn kyllä pakolliset arvioinnit teettämässä jalostukseen aikomilleni koirille ja toki käyn myös kehän laidalla muita seuraamassa. Koirissa viehättää silti etenkin niiden käyttöominaisuudet yhdistettynä arktiseen ja alkukantaiseen ulkomuotoon. (Luin pienenä tyttönä Jack Londoneita...).
Hauskoja hetkiä sivuillamme!
Kurkkaa myös galleriasivuni osoitteessa:
www.webbisivu.com/Jenninlaumangalleria-
Jenni
puh/tel (+358)50-5480038
jenni_lautakatto@yahoo.com
NUMMELA
Olen jäsen seuraavissa yhdistyksissä/järjestöissä:
-Suomen Kennelliitto (SKL/FKC)
-Alaskanmalamuuttiyhdistys ry (ALMA)
-Suomalainen siperianhuskyseura (SHS)
-Valkoinenpaimenkoirayhdistys ry
-Luontoliiton Susiryhmä
Olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton
KASVATTAJA SITOUMUKSEN.
~Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.
Ja välineet ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Muutama tähti valjakkoon, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Koirat ja kilpailut, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineet ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
-alkuperäinen kirjoittaja tuntematon-
_____________________________________________________
Vierailijoita sivuilla:
