TERRORISMI On äärettömän surullista, että tällaista voi tapahtua, mitä Norjassa ja Suomessakin on tapahtunut koulusurmien ym. väkivallan muodossa. Tällaiseen ei ole kenelläkään oikeutta, ottaa pois toiselta henkeä, jonka Jumala on hänelle antanut. Se on väkivaltaa pahimmassa muodossa. Ensiksi tulee mieleen, että tällaiseen voi ajaa esim.: kiusatuksi tai vainotuksi tuleminen, yksin jääminen, kukaan ei kuuntele, näistä seuraava kosto tai huomionhaku, uskonnollinen fanatismi (ei terve uskova), omien asioitten ajaminen ja tunnetuksi tekeminen ja niihin vääntäminen väkivallan avulla tai jopa maineen tavoittelu, "sankarina", pääsee maailmanlaajuiseen lehdistöön ja tulee kuuluisaksi tms. motiivit. Kuka tietää, paitsi Jumala, mitä kukin mielessään hautoo. Mikään ei kuitenkaan voi näistäkään oikeuttaa murhaamaan. Ei edes minkään hyvän asian puolestakaan ole oikeutta käyttää väkivaltaa. Lehdistössä on väitetty tai vihjailtu, että Norjan murhaajalla olisi kristillistä taustaa. Se voi taas nostaa yleistä vihaa tai ennakkoluuloja tai kyttäilyä myös kristillisyyttä kohtaan, koska se on monelle arka aihe muutenkin. Oikealla kristillisyydellä ei ole mitään tekemistä tällaisten asioitten kanssa. Me uskovat emme saa edes tuomita ketään, Jumalan on tuomio ja oikeamielisen esivallan, joka ei turhaan miekkaa kanna(Room.13:4), se on sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Voimme uskovina todeta vain Sanan pohjalta, että väärin on väärin ja emme mitenkään puolusta tällaista terrorismia, eikä mitään väkivaltaa, eikä ne perustu mitenkään ainakaan kristinuskoon. Me emme myöskään varmaan ymmärrä pohjia myöten, millaisen paineen alla tällainen joku ihminen voi olla, itsensä tai toisten ihmisten taholta, joka päätyy tällaisiin murhatekoihin. Jos mieli sairastuu tai pimentyy, ihmisen oman, Jumalalta saadun, luontaisen terveen kontrollin peittää pimeys, voi silloin kaikki olla mahdollista. "Sillä (Ef.6:12) meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." Jeesus varjelee elävää uskovaa näiltä pahoilta henkivaltavoimilta, kun ottaa päällensä koko Jumalan sota-asun. Mutta entäpä, jos ei omista elävää uskoa Jeesuksessa, kaikki voi olla silloin mahdollista?!
Jos vertaa tervettä uskoa tällaiseen omin ihmisen, vaikka minkälaisin keinoin aikaansaamaan huomionhakuun tai käännyttämiseen, on ero kuin yöllä ja päivällä. Uskovilla on Pyhän Hengen rakkauden aseet, ei tappoaseet. Terve usko ei koskaan voisi ajatellakaan, että yhtäkkiä ampuisi napin jotakuta otsaan tai n. 80 ihmistä lähettäisi ampumalla helvettiin, jos ei kukaan ollut pelastuksessa. Käsky sanoo:"Älä tapa!" Uskonnolliset ihmiset (ei uskovat) ovat kautta aikojen sotineet ja käyttäneet terrorismia ja sillä tavalla ajaneet omia etujaan, uskontojaan ja puolueitaan. Muistaa esim. katoliset ja protestantit Irlannissa, jotka sotivat kymmeniä vuosia, ovatko vieläkään saaneet kunnolla toisistaan selvää. Israelissa ja arabimaissa tämä sota on eriluontoinen, koska Israel joutuu puolustautumaan ja taistelemaan olemassaolostaan ja maasta, jonka Jumala on heille luvannut. Kumpa Israel löytäisi elävän Jeesuksen. Mutta sielläkin Israel ja arabimaat ovat vielä suureksi osaksi uskonnon, ei elävän uskon alla, joten sielläkin uskonnot osaksi selvittelevät välejään. Tämä saa aikaan erittäin paljon vääristynyttä käsitystä ja hallaa oikeamieliselle Jumalan evankeliumin asialle, koska monet luulevat, että näissä taistelevat uskovat keskenään. Itsensä puolustaminen voi olla eri asia. Tässä on nyt hyvä tarkentaa, ettei näissä em. missään, missä aseilla tapellaan, ei ole kysymys oikeitten kristittyjen ja Jumalan lasten, elävien uskovien välisestä taisteluista ja riidoista. Näissä on kysymys uskonnollisten (siis ei uskovien) välisistä taisteluista ja erimielisyyksistä. Uskovat, jos he ovat eri mieltä, sopivat asiat Sanan voimalla, ei aseilla. Jeesus sanoi(Matt.26:52): "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Eipä huvita miekkaan hukkua, vai kuinka? Uskonnolliset puolikristillisyyden omaavat ihmiset voivat olla kiihkoisia omantekemänsä uskonnon kanssa ja joutuvat näin yrittämään ajamaan etujaan miekkojen ja aseitten avulla. Siinä on veri vuotanut kautta aikojen. Väkivalta saa aikaan vihaa, josta seuraa jälleen väkivaltaa, syntyy pitkällinen anteeksiantamattomuuden kierre. Eihän elävät uskovat vihaa ja ole anteeksiantamattomia? Uskonnollisuus tekee sitä. Uskonnolliset tappoivat Jeesuksenkin, joka on oikean, raittiin, elävän, toimivan, anteeksiantavan ja lähimmäistään kunnioitavan, eikä sille mitään pahaa tekevän, uskon alkaja ja täyttäjä. Jeesus ja opetuslapset eivät pistelleet ketään kuoliaaksi.
Paavali, silloinen Saulus, oli uskonnollisen papiston edustaman uskontovallan, uskovia vainoava edustaja (1.Tim.1:12-14) ennen uskoontuloaan. Tiellä hän kohtasi Jeesuksen ja täyden muutoksen, Sauluksesta tuli Paavali. Sauluksen vainoava kivisydän pehmeni ja muuttui ja hänestä tuli Rakkauden apostoli Jeesuksessa, jonka kautta tuli meille puoli Uutta Testamenttia. Voi mikä ero! Paavalikin oli jonkinlainen aikansa terroristi Sauluksena, mutta Jeesus muutti sydämen. Me emme voi koskaan tuomita, emmekä tietää, mitä kenestäkin voi tulla, vaikka joskus pahalta näyttää. Mutta kun ei ole vielä katsottu elämää loppuun asti. Jumala panee pahankin palvelemaan hyviä tarkoitusperiä. Monet uskovat pelkäsivät Saulusta, mutta rakastivat myöhemmin kääntynyttä Paavalia. Kun taas silloiset uskonnolliset vallanpitäjät rakastivat eläviä uskovia vainoavaa Saulusta, mutta Sauluksen kohdattua tiellä Jeesuksen, he vihasivat senjälkeen Sauluksesta kääntynyttä Paavalia. Häntä jatkuvasti vedettiin oikeusistuimiin ja jahdattiin ulkomaita myöten. Ollaanko opittu näistä ja näemmekö tänään asiat totuuden ja oikeamielisyyden pohjalta, ettei uskonnollisuus saa vääristää näkökykyä, pahoinvointi lisääntyä ja sitäkautta tule mitään vastareaktioita? Terveestä Jumalan pelosta syntyy rakkaus toisiin ihmisiin.
Mutta ei niin pahaa, ettei siitä koidu jotain hyvääkin! Tällaiset katastrofit ajavat ihmisiä etsimään Herraa ja pysähtymään. Onko niin, että oikea kristillisyys ja Jeesuksen tunteminen on niin katoamassa näistä Jumalan kuitenkin rakastamista pohjoismaista, että Jumala joutuu meitä tällaisilla ravistelemaan??? Olisiko näitä ollenkaan, jos oikea Herran pelko asuisi meissä. Saamme kysyä sitä itseltämme, eikä välttämättä ensiksi katsoa sitä naapuria, kuinka se kehtaakin elää noin jumalattomasti. Parannus lähtee aina omasta pesästä ja senjälkeen voi rakkaudessa pitää huolta naapuristakin. Ei tarvi millään muotoa taivutella häntä kristityksi väkivallan voimalla tai muuten muuttamaan kaltaisekseni. Kaikilla on vapaa tahto olla vaikka mitä, mutta siinä tuomitsee itse itsensä, jos ei ota sitä Sanaa vastaan, joka lähtee Jumalasta. Herra meidät muuttaa, me vain saarnaamme Sanaa, jossa on muuttava voima. Elävä usko ei ota oikeutta omiin tuomion ja väkivallan käsiinsä, vaan rukoilee, tekee työtä rakkauden Hengessä ja toivoo parasta.
VELI-T 25.07.2011