SYNTI Ihmiskunnan pahin vihollinen ja tuhontuottaja on synti. Siitä voi pienestä harmittomalta näyttävästä rikkeestäkin tulla lopuksi katumattomana kuolemaan hukuttava aihe. Synti tuottaa häpeää, onnettomuuksia ja lopuksi kuoleman. Ei siis ole pienestä asiasta kysymys. Raamattu sanoo: Vanhurskaus kansakunnan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä ja synnin palkka on kuolema. Eeva se oli, joka vietteli Aadaminkin lankeemaan, kun käärme petti. Eeva oli Jumalan kiellolle tottelematon ja tunsi houkutusta, vaikka tiesi, ettei siitä puusta saa ottaa (1.Moos.3:1-6). Tämä ei ole vitsin aihe, vaikka se siksi usein käännetään. On tunnustettava tosiasiat, että nainen lankesi ja houkutteli miehen samaan. Synti avattiin silloin ihmiskunnalle ja niitä hedelmiä on syöty siitä asti.
Mutta mikä oli syy siihen, että Eeva lankesi ja miksi perkele ei antanut tätä kiusausta Aadamille? Se tiesi, että se saa naisen kiusaukseen heikompana ja nainen saa taas voitettua miehen. Perussyy lankeemukseen molemmille oli: ensin kiusaus, sitten tottelemattomuus ja lopuksi lankeemus. Miten tämä onkaan tuttu yhtälö myös tänä päivänä. Uskomatonta maailmaa ei tarvi enää houkutella, se elää houkutuksissa, lankeemuksissa ja synnissä. Mutta entä me, jotka olemme tulleet uskoon? Kaikille uskoontulleilla on Pyhä Henki, joka varjelee ja antaa voiman lankeemuksia vastaan. Silti monet näyttävät kamppailevan synnin kanssa ja lankeilevat ja jopa elävät synnissä. Se on vaarallista uskovana. Onhan meillä avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Mutta näyttää siltä, että jos me uskovana olemme tottelemattomia ja emme ota Raamatun Sanaa kokonaisesti Jumalan Sanana, niin alamäki alkaa siitä, emme saa voittovoimaa elämäämme. Tottelemattomuus on taikuuden syntiä ja kotijumalien palvelemista. Pyhä Henki ei yhdy meidän kielteiseen Raamatunkantaamme. Usein ihmettelee eri yhteisöjen selviä Raamatun vastaisia oppeja ja synnissä elämistä, ilman parannuksen tekoa. Ja kuitenkin halutaan siunauksia, armolahjoja ja jopa herätystä, vaikka näyttää, ettei vielä itsekään ole herännyt synnin unesta. Uskovien olisi ensin itse tehtävä parannus kaikesta synnistä, että olisi ulospäin uskottava. Toisinaan meistä kyllä syyttäkin ja väärinymmärrettynä puhutaan monenlaista pahaa.
Luomisen alussa, kun ihmisestä tuli sielunvihollisen "yhteistyökumppani" lankeemuksen kautta, perkele sai ihmisen tilaan, ettei ihminen pelkää Jumalaa. Jos ei tottele käskyn antajaa, Jumalaa, ei myöskään pelkää ja kunnioita Häntä. Nyt taidamme ollakin ihmisen perusongelmassa. Joku on syy, josta tulee seuraus. Koska ihminen ei pelkää ja kunnioita Raamatun Sanan antajaa, muokkaa hän sitä oman mielensä mukaiseksi, vaikka jossakin paikassa tottelisikin Sanaa. Silloin synti monessa muodossa väijyy ovella. Jeesus sanoi lähetyskäskyssään: Opettamalla heitä pitämään KAIKKI, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Sanasta ei saa mitään kohtaa opettaa toisin ja opettaa järjestelmällisesti kaikki. On meidän oma valinta kunnioittaa ja totella Jumalaa, kiusauksessakin ollessamme menemme silloin voitollisesti synnin yli, kun olemme uskon kuuliaisia Sanalle. Jeesus antaa kaikkeen voiman armonsa ja verensä tähden.
Jumala on armollinen. Hän ei tahdo, että kukaan synnin pettämänä joutuisi kadotukseen. Hän haluaa ensin paljastaa synnin ja osoittaa Jeesuksen veren riittävän kaikkien syntien edestä. Mutta, jos tämä ei jostain syystä kelpaa meille, niin mitä sitten? Millainen synti sitten tuottaa meille peruuttamattoman Jumalan vihan ja kadotustuomion, jos loppuun asti niissä elämme. Lue esim. kohdat: Room.1:20-32, Gal.5:19-21, 2.Tim.3:1-9, Juudaan kirje. Jotkut ovat "rohkeita suomalaisia" ja sanovat, haluan tehdä syntiä, kun se on niin kivaa. Synnillä, "sillä kivalla", on peräti kauaskantoiset seuraukset. Tuomio niistä on iankaikkinen.
Jos synnin tekeminen on jatkuvaa jonkun synnin harjoittamista, se katumattomana johtaa iankaikkiseen vaivaan, oli kysymys uskovasta tai ei uskovasta. Uskova ei tee syntiä tahallaan. Syntiin lankeemus on vain tilapäinen hairahdus. Tunnustamalla sen Herralle, pyytämällä anteeksi ja hylkäämällä ihminen saa armon. Hylkää se niin, kuin et enää koskaan lankeaisi siihen. Se tuottaa rauhan ja ilon. Jeesus voitti synnin ja siksi me Hänessä ollessamme olemme myös voittajia ja vapaat. Miksi me enää menisimme syntiin, juuri siitä pääsimme vapauteen antamalla elämämme Jeesukselle. Room.6:1-2 sanoo: Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? POIS SE! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
VELI-T 05.03.2010