RUKOILEMINEN Rukous on erittäin tärkeä elämää ylläpitävä osa ja voima ihmisen ja Jumalan välillä. Paitsi, että aina pyytäisimme Jumalalta jotain, johon meillä tietenkin on myös etuoikeus, myös kiittäisimme ja ylistäisimme Häntä kaikesta hyvästä. Jos emme rukoile, kiitä tai ylistä Jumalaa, se voi osoittaa sitä, että emme ole oikeassa suhteessa Häneen tai usko ylipäätänsä ollenkaan Jumalan olemassaoloon tai rukouksen kautta tuleviin rukousvastauksiin. Toinen syy rukoilemattomuuteen voi olla, että olemme vain uskonnollisia, Pyhää Henkeä vailla eläviä pinnallisia harrastelijoita uskon asioissa. Pyhä Henki ei ole antamassa silloin voimaa, halua eikä johdatusta rukoilla oikein ja Jumalan tahdon mukaan. Olemme silloin oman ymmärryksemme varassa. Emme ylipäätänsä siinä tilassa myöskään halua nöyrtyä rukoilemaan Hänen eteensä, koska ajattelemme, että kyllä me itse selviämme ilman rukousta ja Jumalaakin, jos Häntä mahdollisesti onkaan. Joku hätärukous voi joskus irrota. On saatettu tällaisessa uskonnollisessa epäuskon tilassa joskus kokeilla rukousta, katsoa viattoman näköisenä ylöspäin parannusta tekemättä, mutta katsoa sitten alaspäin ja todeta: Ei tullut apua, siis ei ole Jumalaa, kun Hän ei vastannut heti tai ei hetkenkään päästä...ja lopetti rukoilemiset siihen. Tuli virheellinen lähestyminen ja hätiköity päätös ja este jatkossakaan enää rukoilla Jumalaa, "pikku" loukkaantuminen. Tällainen loukkaantunut ihminen ei halua kuulla jatkossakaan enää Jumalasta mitään, sisustaa särkee ja on jopa kiukkuinen, jos Jeesuksesta puhutaan. Aina tunkee päälle se itsekkään rukouksen muisto ja kauna Jumalaa kohtaan jatkuu. Mutta rukousasenne tai -pyyntö oli ollut väärä; jatkaakseen jälleen syntielämässä tai saadakseen vain jotain lyhytaikaista maallista. Usein Jumala on voinut sittenkin vastata, mutta ei ole ymmärretty, koska Hän vastasikin toisella tavalla kuin rukoili. Jumala kyllä vastaa myös niin, kuin rukoilemme, kun jaksamme kauemmin odottaa ja rukous on Hänen mielensä mukainen. Mahdollisuuksia on monia. Mutta onhan tämä selvää, että Jumala kaikkitietävyydessään ei vastaa toisinaan niin, kuin me vajavaisella kokonaisuuden ymmärryksellämme ymmärrämme. Me tahtoisimme aina pyytää niin, kuin inhimillinen järkemme näkee. Ihmisen on vaikeaa alistua minkään auktoriteettien alle, ei edes Jumalan, joka tietää tarpeemme, vaikkei ihminen edes pysty tulevaisuudestaankaan varmaksi sanomaan yhtään mitään. Jumala näkee kaiken kauas ja syvälle, ikuisuuteen asti.
Oikeaan rukoilemiseen liittyy paljon tärkeää huomioitavaa: Kuka rukoilee ja ketä rukoilee, miten,missä tilassa ja milloin? Ratkaisee paljon, missä asemassa ja millä mielellä rukoilija itse on Jumalan edessä, että hän saisi, mitä pyytää. Kukaan ei tietenkään halua rukoilla huvikseen ja rukoilijan täytyy olla tietoinen uskossa siitä, että on Jumala, joka kuulee ja vastaa. Me haluamme myös vastauksia, ei vain tunnetta, tai että rukous ei nouse kattoa korkeammalle. Eräs pastori pyysi ihmisiä rukoilemaan Herraa erään vaikean asian puolesta, ja jatkoi: Te, jotka vielä osaatte rukoilla. Ei ole itsestään selvyys, osata rukoilla. Jumalalle osoitettuun oikeaan rukoukseen ensimmäinen edellytys on, että on uudestisyntynyt, uskossa ja Jumalan lapsi. Oikeassa Jumalan ymmärryksessä oleva oikea tila johtaa aitoon ja oikeaan rukoukseen. Rukous ei ole sanoista, niitten paljoudesta tai muotoilusta kiinni, nöyrä, kuuliainen ja vilpitön mielen tila Jumalan edessä ratkaisee. Vanhurskaan (Jaak.5:16) rukous voi paljon, kun se on harras. Kun rukous lähtee puhtaasta, Jeesuksen verellä puhdistetusta sydämestä, rukoilija on oikeassa tilassa Jumalan edessä. Rukoilijan tulee rukoilla yhtä ja ainoaa oikeaa Jumalaa, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä tai Jeesuksen nimessä. Hän ei palvele ja kumarra muita jumalia, oikean Jumalan ohessakaan. Rukoilija rukoilee uskossa. Raamatussa sanotaan: Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa (Mark.11:24) saaneenne, niin se on teille tuleva. Voimmeko nähdä tämän myös meidän omien rukousvastauksien saamiseksi, että koska Jeesus oli täydellinen, Hänellä oli myös täydellinen ja Isän mielen mukainen rukous ja Hän sai rukouksiinsa aina heti vastauksen Isältä? Mekin uskossa voisimme Hänen voimastaan kasvaa lähemmäksi tätä Jumalan tuntemista. Jeesuksen veren tähden me olemme täydellisiä. Olemme tässä kuitenkin vielä niin epäuskoisia, kuka enempi, kuka vähempi, ailahtelemme pitkällä haitarilla sinne tänne. Emme näytä silloin myöskään saavamme rukousvastauksiakaan heti tai pitkään aikaan. Raamatun mukaan niin rukoukseen kuin tunnustekojen tekemiseen näyttää hyvin kiinteästi vaikuttavan juuri usko ja uskon kuuliaisuus, siis myös parannuksenteko, miten elämme uskoamme todeksi Jumalan ja ihmisten edessä. Jeesuksen parantama sokea tunnusti: Joh.9:31 ja 33): "Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, mutta joka on Jumalaa pelkääväinen ja tekee Hänen tahtonsa, sitä Hän kuulee. Jos Hän (Jeesus) ei olisi Jumalasta, ei Hän voisi mitään tehdä." Kuuliaisuus Sanalle näkyi hedelmänä ja voiman saamisena ja sen näkivät myös ulkopuoliset ihmiset. Jumalan mielen mukaiset rukousvastaukset näyttivät tulevan, kun välit Jumalan, rukoilijan ja ihmisten välillä olivat kunnossa. Mutta voi olla niinkin, että välit Jumalan ja ihmisen välillä ovat kunnossa, mutta silti rukousvastaus viipyy. Silloin Jumala koettelee ihmistä. Tässä on oman elämämme tutkimisen paikka, että saisimme, mitä rukoilemme. Kyllä Isä antaa kuuliaiselle lapselleen hyviä lahjoja alttiisti ja soimaamatta.
Mitä, miten, missä ja milloin sitten voimme rukoilla? Usein rukoilemme hyvin pyyntövoittoisesti. Anna sitä, anna tätä...ja kyllä Jumala sen kestää. Mutta Jeesus tietää, mitä tarvitsemme, ennenkuin sitä Häneltä anommekaan. Jeesus ei tarvitse meidän rukouksiamme, mutta me tarvitsemme niitä. Kun sitten saamme oikeaan pyyntöön rukousvastauksen, uskomme vahvistuu, joka onkin yksi rukouksen tarkoituksista. Saamme näin todistuksen, että Jumala on, Hän vastaa ja pitää meistä huolta ja iloitsemme siitä. Se on mielenkiintoista ja riemastuttavaa, että suuri Jumala vastaa. Koska evankeliumia pitää lähetyskäskyn mukaan viedä eteenpäin, lähtökohtana siinäkin on ensin rukoilla ja saamme ilolla nähdä, miten Herra vastaa ja ihmisiä tulee uskoon. Monen elämä on ajautunut hyvin ahdistavaksi ilman Jumalaa. Ahdistuksessa ollessaan monet ovat tietämättömiä siitä, että synti on vienyt ahdistukseen. Jumala tahtoisi vapauttaa ensin synnistä, josta seuraa myös vapaus ahdistuksesta ja kutsuu heitä. Sanansaattajia tarvitaan. Evankelioinnissa merkittävä avain Jumalan johdatuksen saamiseksi on siis rukous, osaa astua oikealle paikalle oikeaan aikaan. Rukoiltavaa riittää kaikkien ihmisten, mm. esivallan, uskomattomien sukulaisten, perhekuntien, ym puolesta. Mielenkiintoinen ja valtava on se uskovien rukousverkko, vaikka emme sitä silmillämme näe, jonka Herra on päällemme laskenut ja ketkä Hän on herättänyt rukoilemaan toistemme puolesta. Elämämme alkaa heräämään Jumalan suuntaan, ymmärrämme, että esirukoukset puolestamme eivät ole olleet turhia ja ne ovat vaikuttaneet Herrassa tähän päivään. Rukousajankohta ei ole tärkeä, voimme aina rukoilla, missä ja milloin vain. Eikä sekään ole väärin, että ottaa tiettyjä säännöllisiä rukousaikoja, kunhan ne eivät rutinoidu pinnallisiksi: hauki on kala-hokemiksi. Oikeamielisen ja -tajuisen uskon syvä rukous voi paljon, kun Pyhä Henki saa ohjata ja johtaa. Emme pysty rukoilemaan ilman Jumalan Pyhän Hengen apua ja viisautta; "sillä (Room.8:26) me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Pyytäessämme tulee(1.Tess.5:18) muistaa kiittää ja ylistää Jeesusta kaikesta ja joka tilassa.
Rukous on valtava "keskustelun" paikka uskovan ihmisen ja Jumalan välillä. Kaikki asiat saa siinä purkaa ja vuodattaa Pyhän suuren Herramme eteen, joka tahtoo ja voi kaiken, mahdottomatkin asiat muuttaa. Mutta pitää muistaa myös kuunnella vastavuoroon Jumalan puhetta, kuinka kukin on harjaantunut sen kuulemaan. Jumala puhuu pääasiassa Sanassaan. Jos hengessämme ei ole rukousta päivittäin, hetkittäinkin, on suuri vaara, että henkemme kylmentyy ja ihminen alkaa elämään tämän maailman asioista. Rukous ja Raamatun lukeminen on ikäänkuin "lämpömittari" hengellisestä yhteydestämme ja tilastamme Herran kanssa juuri tällä hetkellä. Jos nämä kumpikaan, tai vain toinen ei maistu, pitäisi pysähtyä kuten keltaisen liikenteen VARO-valossa. Silloin jonkinasteinen etäinen tai etääntymisen välitila on menossa. Laodikean seurakunnan tila ei ollut (Ilm.3:14-19) kylmä, mutta ei myöskään palava, jolloin Jeesus varoitti ja uhkasi penseän seurakunnan (huom. seurakunnan) oksentaa ulos suustaan. Ei ole sama, varsinkaan uskovana, kumman asiat meille maistuu, joko maailman asiat tai elävä Jumala-yhteys! Rukous on uskovan suuri etuoikeus pysyä, viipyä ja olla Jumalan sydämellä. Jaksatko, haluatko tai pystytkö pysähtymään ja viipymään lähellä Jumalaa?? Jos meillä ei ole Jeesukselle asiaa, on jotain katkennut ja pelastetun uskon elämän tarkoitus haalistunut.
Jumala vastaa myös uskosta osattoman rukoukseen ja voi antaa rukousvastauksiakin. Mutta, jos ihminen pyytää vain maailmallista iloa, nautintoa, tavaraa ja lottovoittoa, voipi olla, että jääpi tulematta. Jumala haluaa ensimmäiseksi siunata uskosta osatonta elävällä uskolla, jonka ohessa ja jälkeen kaikki muu annetaan. Ei välttämättä lottovoittoa, vaan muuten hyvän toimeentulon, että elät ja voit sillä kohtuullisen hyvin. Pelastuksen löytymiseen onkin nämä tärkeät lupaukset (Luuk.11:9-10): "Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Ei kukaan jää paitsi, ulkopuolelle ja hyljätyksi, joka vain tahtoo. Siitä aukee sitten rukouselämä ja Herra lupaa vastata.
Rukoile, lähesty siis Jumalaa ja anna Pyhän Hengen palaa ja rukoilla sinussa: Kulkiessasi, istuessasi, maatessasi, kammiossasi, uskonystäviesi kanssa, autossa, työpaikalla, ilossa, surussa, hädässä, vaarassa, levossa ollessasi, jne. aina joka tilassa ja kaikkialla joka paikassa. "Sillä Minä johdatan heitä (Jer.31:9), kun he kulkevat rukoillen." Ja Herra lupaa viedä meidät vesipuroille, tasaista tietä, jolla he eivät kompastu. Rukous on syvintä yksityisyyttämme Jeesuksen kanssa. Siellä olet vain sinä ja Jeesus, jonne ei tämä maailma yllä ja jonne hallinkaan hammas ei pure.
VELI-T 03.06.2012