Sivut muokkauksessa. Lajista löytyy tietoa sivuilta neitokakadut.com

                                          

              Neitokakadu (Nymphicus hollandicus)


                                      

      


Neitokakadu on Australiasta kotoisin oleva solakkavartaloinen parvessa elävä papukaija. Se on pienin kakaduista, pituudeltaan noin 30cm, ja sillä on kakaduille ominainen eleitä ilmaiseva töyhtö pään päällä. Lemmikkinä neitokakadua on pidetty jo 1800-luvulta lähtien, ja nykyisillä häkkilinnuilla on pitkä sukuhistoria ihmisten parissa. Siitä huolimatta neitokakaduilla on lentäminen ja lintumaisuus geeneissä, ja niitä tulisikin pitää lemmikkeinä vain niillä ehdoilla, että omistaja pystyy tarjoamaan linnuilleen päivittäiset runsaat lentomahdollisuudet sekä tilaisuudet toteuttaa luontoaan.



Neitokakaduja tavataan koko Australiassa lukuunottamatta kaikkein kosteimpia ja metsäisiä alueita. Niiden harmaa väri on kehittynyt ihanteelliseksi kuivien alueiden kelopuiden runkoja vasten piiloutumiseen, mutta varsinkin koirailla on värikkäät kasvot houkutellakseen puolisoa elämänpituiseksi kumppanikseen. Pesimäkauden ulkopuolella neitokakadut kokoontuvat suuriksi parviksi, ja lentävät yhdessä pitkiäkin matkoja löytääkseen ruokaa, joka koostuu valtaosin kasvien siemenistä. Neitokakadu on rauhoitettu lintu, mutta tietyillä alueilla on lupa metsästää niitä tiettyyn aikaan vuodesta viljelyjä suojellakseen. Australian ulkopuolelle neitokakaduja ei ole saanut pitkään aikaan kuljettaa kotoperäisiä lajeja ja luontoa suojellakseen.





Neitokakadu elää keskimäärin pitkän elämän, noin 15 vuotta, mutta yli 30-vuotiaitakin neitokakaduja on tavattu. Useassa eläinkaupassa on myytävänä neitokakaduja, mutta suosittelisin  hankkimaan ne kasvattajalta, vaikka niitä joutuisikin odottamaan hieman kauemmin. Hyvä kasvattaja tietää minkälaiset linnut voi yhdistää pesintää varten, pitää neitokakaduilla tarpeeksi pesintätaukoja rasittumisen ehkäisemiseksi, osaa huolehtia poikasista vastuullisesti , luovuttaa ne uusiin koteihin vasta kun linnut ovat siihen valmiita, totuttaa poikaset syömään terveellistä ruokaa alusta lähtien ja tietää muutenkin mitä kyseiselle lajille on ominaista sekä mitä tulee ottaa huomioon pesittämisessä. Kasvattajilta saa myös tietoa linnun sukupuusta, ettei mahdollisessa pesittämisessä menisi yhdistämään toisilleen sukuisia lintuja. En kuitenkaan sano, ettei eläinkaupasta hankitusta neitokakadusta voi saada ihanaa ja ainutlaatuista lemmikkiä, mutta oma kokemukseni on opettanut, että suhde on paljon syvempi lintujen kanssa, jotka luottavat minuun ja jotka ovat tarpeeksi kesyjä toimivan arkielämän kannalta. Eläinkaupassa neitokakadut eivät yleensä saa juurikaan lentää, ja ne saattavat stressaantua häkkikavereiden tiuhastakin vaihtumisesta sekä ympärillä olevasta hälinästä puhumattakaan muuttomatkasta mahdollisesti jopa ulkomailta. Eläinkauppojen neitokakadut ovat harvoin milläänlailla kesyjä. Kesyyntymisen suhteen neitokakadut ovat helpohkoja lintuja, mutta mitä läheisemmän suhteen ne ovat nuorena saaneet, sitä varmemmin niistä saa ihmiseen luottavan lemmikin. Kesyttäminen vie kuitenkin aikaa, ja se vaatii hieman perehtymistä. Tietenkään ei ole välttämätöntä yrittää kesyttää lintujaan, varsinkin jos on tarjota niille suuri aviaario, eikä käsittelyyn ole aihetta. Tarpeeksi virikkeellisessä ympäristössä touhuavia lintuja on ihana seurata.