Arabianhevonen

Arabianhevosta sanotaan maailman kauneimmaksi hevoseksi juuri irtonaisten ja ketterien liikkeiden vuoksi

Arabianhevonen on hevosrotu, joka tunnetaan myös nimillä arabi tai arabialainen täysiverinen. Rotu kuuluu maailman vanhimpiin. Arabianhevosen tunnetuimpia suosijoita oli profeetta Muhammed jo 600-luvulla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän beduiinit ovat jalostaneet tätä siroa hevostyyppiä ilmeisesti vuosituhansia pyrkien kestävyyteen, voimakkuuteen ja rohkeuteen. Kuuluisimmat rotulinjat ovat peräisin Arabian niemimaalta. Vaikka ensisijaisena tavoitteena onkin ollut käyttöeläin, joka selviää ankarissa autiomaaoloissa, arabia pidetään myös jopa maailman kauneimpana hevosena. Suomessa on arabeja noin 350, ja varsoja syntyy vuosittain noin 15–25.

Laajalle levinnyt arabianhevonen on jakautunut useisiin linjoihin. Kuuluisin on niin sanottu aavikkohevonen, jota myös pidetään alkuperäisenä arabianhevosena. Persianarabi on toinen ikivanha rotulinja. Linjaa on vaalittu huolellisesti ja se on säilynyt nykyaikaan sekoittumatta juurikaan aavikkolinjaan. Myös Egyptissä on kasvatettu egyptinarabia pitkään. Unkarin arabianhevonen on nimeltään Shagya. Myös Puolassa, Ranskassa, Espanjassa ja Englannissa on merkittäviä arabianhevoskantoja.


Rakenne

Arabianhevosella on joutsenmainen kaula, pieni ja siro pää, suuret ja ilmeikkäät silmät sekä hienot, ohuet jouhet. Sen säkäkorkeus on tavallisesti 147–155 cm. Myös selvästi suurempia rodun edustajia on tavattu. Rodussa esiintyvät värit ovat rautias, kimo, ruunikko ja musta, joista nykyään yleisin on kimo. Tummanrautias on rodun alkuperäisiä värejä. Arabianhevoset kantavat tyypillisesti häntäänsä hyvin korkealla. Arabianhevoselle laukka on ominaisin liikkumistapa, mutta myös ravi on irtonaista ja suoraa. Arabianhevonen näyttää liitävän eteenpäin ja pystyy kestävyytensä ansiosta pitämään vauhtia yllä harvinaisen pitkään. Arabianhevosen askel on kaunis ja liikkeet ovat pyrähtävän nopeat.

Vanhastaan on pidetty totena uskomusta, että arabianhevosella on aina viisi lannenikamaa (muilla hevosilla kuusi), 16 häntänikamaa (muilla hevosilla 17–20) ja 17 kylkiluuta (muilla hevosilla 18). Erirotuisten hevosten luurankoja vertailemalla on kuitenkin todettu, että todellisuudessa arabianhevosilla on usein kuusi lannenikamaa ja 18 kylkiluuta, ja vastaavasti muissa roduissa esiintyy paljon arabianhevosilla tyypillisinä pidettyä viittä lannenikamaa ja 17 kylkiluuta. Arabianhevosten häntänikamien määrä on puolestaan yleensä 17–18.



Jalostus & kasvatus

Arabianhevosta on sen kestävyyden ja hienon rakenteen ja luonteen vuoksi jo pitkään käytetty lukuisien hevos- ja ponirotujen jalostuksessa ympäri maailmaa. Arabin vaikutus on vahva molemmissa muissa täysveriroduissa, englannintäysverisessä ja angloarabissa.



Käyttö

Arabianhevosta saatetaan pitää jopa pelkästään näyttelyeläimenä, mutta arabia voi käyttää niin kaikkiin ratsastuksen lajeihin kuin valjakkoajoonkin. Erityisen hyvin arabit sopivat matkaratsastukseen, jossa kestävyys ja nopeus tekevät niistä lähes ylivoimaisia. Nopeudessa (laukkakilpailut) arabi ei lyhyillä matkoilla pärjää englannintäysveriselle, mutta pitkillä matkoilla sen kestävyys on parempi.



Luonne

Arabianhevonen on tavallisesti erittäin herkkä ja vilkas eläin, mutta se on luonteeltaan ystävällinen ja miellyttämishaluinen. Aloittelijan ratsuksi se ei herkkyytensä vuoksi välttämättä sovellu.



Muuta

Arabianhevosjalostuksen yhteinen kattojärjestö on maailman arabianhevosjärjestö (World Arabian Horse Association, WAHO), joka valvoo eri maissa arabikantakirjojen aitoutta ja edistää rodun jalostusta. Arabianhevosta kasvatetaan voimakkaimmin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Myös Lähi.idän maissa on aloitettu arabianhevosten kasvattaminen uudelleen. Lähi-idässä halutaan vaalia arabianhevosta, jolla on ollut alueen historiassa tärkeä asema.

Arabianhevosen nimeen liitetään yläviitteenä tunnus ox.



Kysyttävää? Kirjoita kysymyksesi vieraskirjaan.